Lämmintä leipää ... ja canadienseja

Ihmiset: ruisleipä onnistui yli odotusten. En odottanut ihmeempiä, siksi yllätys oli sitäkin suurempi, kun leipä tosiaan maistui hapanleivältä. Toki meidän pannuhuoneessamme leijui hapan haju jo odotteluvaiheessa, mutta jotenkin en vain olisi uskonut. Lisäksi leivässä oli ihanan kova kuori, mutta se oli kuitenkin pehmeä sisältä. Huikea tunne. Kummatkin istuimme vain paikoillamme ja mutustimme sanattomana.

Ensi kerralla lisään ruisjauhojen osuutta suhteessa vehnäjauhoihin. Ohje löytyy siis viime kirjoituksen kirjasta, mutta tarvittaessa sen saa myös minulta, mikäli joku muukin ulkosuomalainen ohjetta kaipailee (tai vaikka ihan kotisuomalainen). Juuri on nyt pakastettu seuraavaa kertaa varten. Ehkä leivästä jalostuu ajan mittaan vielä maittavampi.

Eilen olimme keskustassa ja yritimme etsiä sitä maanalaista näyttelyä, mutta tuntui siltä, että taiteilijat olivat jo poistaneet omia töitään.  Harmi, sillä se antoi näyttelystä hieman huonon kuvan. Pari taideteosta löysimme. Ensimmäisen pätkän käveltyämme suuntasimme kuitenkin ulos auringonpaisteeseen.

Mieheni halusi näyttää minulle centre Bellin, jossa pelataan canadiensin ottelut. Fanit olivat jo aikaisin liikkeellä odottamassa illan ottelua Bostonia vastaan. Lippujen katukauppa näytti käyvän myös jo aika vilkkaana. Lisään loppun muutaman kuvan. Löytyy sieltä yksi hääparikin.