Itsekin maahanmuuttajana vieraalla maalla lueskelen kotimaisia "mummokeskusteluja", jotka käyvät kiihkeänä tällä hetkellä.
Montreal on "täynnä" maahanmuuttajia. Maahanmuuttajia myös puskee tasaiseen tahtiin Kanadaan. Mies kuunteli eilen uutisia, joissa kerrottiin kaupungin maahanmuuttajien määrän ylittävän paikallisten asukkaiden määrän kahdessa - kolmessa vuodessa. Miten ihmeessä tämä maa, joka myös tarjoaa lähes ilmaisen terveydenhuollon, voi yhä toimia kuten toimii? Veroprosenttikin on pienempi kuin Suomessa.
Sen kuitenkin tiedän, että isovanhemmatkin ovat tervetulleita tähän maahan, mutta vain jos perhe on valmis sponsoroimaan omaisiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka maahanmuuttaja pääseekin yleisen terveydenhuollon piiriin, hänellä ei ole oikeutta saada muita tukia elämiseen. Sponsoroija lupautuu siis kustantamaan kyseisen henkilön asumisen, ruuat, vaatteet jne.
Omassa tilanteessani, jotta saisin luvan jäädä tänne, mieheni on luvannut sponsoroida minua kolme vuotta. Luulisin (tämä ei ole varma tieto, mutta Kanadan maahanmuuttoviraston sivulta se varmasti selviää), että vanhuksille tuo aika on pitempi. Pisimmillään muistan ajan olevan jopa kymmenen vuotta. Mikäli sponsoroitu kuitenkin hakee valtiolta tukea, on sponsoroija velvollinen sen maksamaan takaisin.
En tiedä miten sairaita ihmisiä tämä valtio on kuitenkaan valmis ottamaan vastaan, sillä jokaisen pysyvää oleskelulupaa hakevan on kuitenkin läpäistävä terveystarkastukset. Itsekin olen käynyt siis lääkärintarkastuksessa ja jopa keuhkokuvassa (eivät halua maahan tuberkuloosia, vaan tuskin tuo sairaus pysyviä oleskelulupia tarvitsee).
Joka tapauksessa, tämän postauksen tarkoitus ei ole mitenkään ottaa kantaa. Ymmärrän toki hyvin suomalaisten huolen, kun ihmisiä jatkuvasti irtisanotaan, eläminen on kallista (kalliimpaa kuin täällä) ja veroprosentti kova. Mietinkin mitä opittavaa Suomella olisi maalta, joka vastaanottaa maahanmuuttajia huomattavasti enemmän. Mihin asetetaan rajat ja minkälaisin perustein?
Oikeastaan jopa välillä ihmettelen tämän maan ulkomaalaismyönteisyyttä. Ehkä omassa tapauksessani se koituu hyödykseni ja pääsen itsekin pian tekemään töitä, sekä kantamaan oman korteni kekoon. Tukia en saa, mutta töitä lupaan silti tehdä. Enkä onneksi ole vielä edes mummoikäinen. (itse siis en ole mummokielteinen)
Lupaan jossain vaiheessa kirjoittaa (ja olen myös kirjoittanut) niistä negatiivisista puolista, mitä täkäläiset maahanmuutossa näkevät. Esimerkiksi erään lehden nettikyselyssä liki sata prosenttia paikallisista piti oikeutettuna niqabia (vain silmät paljastavaa huntua) käyttäneen naisen erottamisen maahanmuuttajille tarkoitetulta kielikurssilta. En perehdy siihen kuitenkaan tällä kertaa.
