Suomalaisilla on usein tapana hämmästellä sitä, miten vähän täällä toisella mantereella Suomesta tiedetään. Jotkut kun eivät edes tiedä missä Suomi on. Sitä sitten hämmästellään ja kummastellaan. Miten sivistymättömiä "ameriikassa" ollankaan.
Mutta toisaalta, kysytään sitten niin, että mitä sinä tiedät Kanadasta ja Quebecistä? Osaatko esimerkiksi varmuudella sanoa Kanadan pääkaupungin? Entä kun mennään provinsseihin, jotka yhä ovat paljon Suomea suurempia. Osaatko nimetä niiden pääkaupungin? Mitä tiedät kertoa niistä? Osaatko laittaa provinssit kartalla oikeisiin paikkoihin? Tiedätkö varmuudella missä on Vancouver, missä Montreal, missä Toronto? Mitä tiedät Kanadan taloudesta? Maantieteestä? Onko se kliseistä metsää ja vuoristoa? Osaatko nimetä artisteja (muitakin kuin Bryan Adamsin)? Ketkä amerikkalaisiksi luulemasi näyttelijät ovat todellisuudessa kanadalaisia?
Ehkä sellaisia ihmisiä tosiaan löytyy, jotka pystyvät näihin kysymyksiin vaivatta vastaamaan.
Itsellä ainakin oli oma Kanada-tuntemus aika lailla heikkoa ennen tänne tuloa. Pääkaupungin sentään tiesin. Quebecin provinssista en kuitenkaan juuri mitään. Montrealin sijaintikin piti oikeasti tarkistaa kartalta, mikä kyllä vähän hävettää. Itsellä oli sellainen käsitys, että no onhan siellä Kanadassa muutama ranskankielinen kaupunki, mutta ei mitään ymmärrystä siitä miten suuri ranskankielinen alue tämä Quebec oikeasti on.
Pyysin miestäni jokin aika sitten tekemään pientä listaa asioista, joita tiesi Suomesta ennen kuin tutustui minuun. Ovathan monet sellaisia yleisiä asioita, jotkut hieman kliseisiäkin tietoja Suomesta, mutta on siellä muutama yllätystkin. En varmasti itse olisi yltänyt samaan Quebecin kohdalla, kaukana siitä!
"Tiesin Saku Koivun ja hänen veljensä sekä muita NHL-pelaajia. Tiedän ne kaksi formula-kuskia (nimet menivät Kimillä ja Mikalla vähän sekaisin, jääkiekko näyttää olevan se tärkeämpi juttu täällä). Tiesin, että suomalaiset rakastavat saunaa. Tiesin vähän sotahistoriasta, mutta olen opiskellut asiaa enemmän jälkeenpäin. Tiesin, että siellä puhutaan suomea, maa on Ruotsin vieressä, ja kansallislaji on jääkiekko. Olin kuullut kerran, miten sanotaan suomeksi "kiitos" (sekin Sakun haastattelun vuoksi, haastattelija oli yllättänyt Sakun kiittämällä suomeksi). Suomessa on paljon järviä ja se on aika tasainen. Tiesin, että pääkaupunki on Helsinki, tiesin myös että Turku on Suomessa. Nokian takia suomen talous on muuttunut paljon. Tiesin myös, että maailman parhaat talvirenkaat ovat Nokian hakkapeliitta. Olin myös nähnyt paljon kuvia Suomesta ja pohjimmiltani olen aina pitänyt Suomesta. Nyt minulla on siihen vielä suurempi syy."
Musiikista "metallimieheni" tiesi Sonata Arctican, jota itsekään en edes tuntenut. Daruden sandstormia soitetaan vieläkin Canadiensin pelien aikana (joita ei muuten sitten enää tarvitse tänä kesänä katsoa). Kun siitä tuli puhe, oli mies yllättynyt kun kerroin, että Villehän on minun pienestä kotipaikastani Eurasta (Hinnerjoki vaiko Honkilahti?) kotoisin. Ai, no kyllähän minä Daruden olen aina tiennyt. Toki muutenkin on tullut sitten ajan mittaan paljon juttuja, jotka mies on tajunnut suomalaisiksi vasta kun olemme niistä puhuneet.
Toivottavasti itse olen onnistunut blogissani kertomaan tästä provinssista asioita, joita ette aikaisemmin tienneet. Ja toivottavasti onnistun siinä vielä jatkossakin.
torstaina, toukokuuta 27, 2010
keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010
It's OK to cheat on your city - Allez-y, trompez votre ville!
Kuinka moni helsinkiläinen tai tamperelainen olisi valmis pettämään kaupunkiaan - Turun kanssa? Ja videoimaan tunnustuksensa? Entä toisinpäin? Toivottavasti heitä kuitenkin löytyy (itse tykkään kaikista kolmesta)!
Toronto ja Montreal ovat kaupunkeja, joiden asukkaat eivät mielellään kehu toisiaan. Jo jääkiekko saa aikaan kylmiä väreitä. Etenkään montrealilaiset eivät missään nimessä pukisi päälleen Toronton pelipaitaa. Torontolaiset olisivat hieman valmiimpia pukemaan Canadiensin pelipaidan, mutta sekään ei ole kaupunkien matkailutoimistojen tutkimuksen mukaan mikään huima luku. Kun toiseen kaupunkiin sitten lähdetään lomailemaan, sitä ei välttämättä edes myönnetä tuttaville ja ystäville.
Kaupunkien matkailutoimistot siis pistivät pystyyn kampanjan, jossa kannustavat kaupunkilaisia pettämään omaa kaupunkiaan ja kertomaan siitä avoimesti. Kampanja on voimassa kolme viikkoa ja tunnustuksensa - hotellihuoneympäristössä ja kylpytakki päällä - voi tehdä useammassa pisteessä ympäri kaupunkia. Videot ladataan nettiin - quickie with montreal - ja ptite vite avec toronto. Videoista voi äänestää parhaimman ja voittaja saa matkan - Torontoon tai Montrealiin.
Idea on ihan mukava, tosin katsoin itse aika monta videota ja totesin, että aika vakavan oloisia ihmisiä videoissa esiintyi. Pieni vitsailu ei välttämättä olisi pahaksi, kun kerran koko ajatus perustuu huumorille. Tässä kuitenkin pari tunnustusta.
Toronto ja Montreal ovat kaupunkeja, joiden asukkaat eivät mielellään kehu toisiaan. Jo jääkiekko saa aikaan kylmiä väreitä. Etenkään montrealilaiset eivät missään nimessä pukisi päälleen Toronton pelipaitaa. Torontolaiset olisivat hieman valmiimpia pukemaan Canadiensin pelipaidan, mutta sekään ei ole kaupunkien matkailutoimistojen tutkimuksen mukaan mikään huima luku. Kun toiseen kaupunkiin sitten lähdetään lomailemaan, sitä ei välttämättä edes myönnetä tuttaville ja ystäville.
Kaupunkien matkailutoimistot siis pistivät pystyyn kampanjan, jossa kannustavat kaupunkilaisia pettämään omaa kaupunkiaan ja kertomaan siitä avoimesti. Kampanja on voimassa kolme viikkoa ja tunnustuksensa - hotellihuoneympäristössä ja kylpytakki päällä - voi tehdä useammassa pisteessä ympäri kaupunkia. Videot ladataan nettiin - quickie with montreal - ja ptite vite avec toronto. Videoista voi äänestää parhaimman ja voittaja saa matkan - Torontoon tai Montrealiin.
Idea on ihan mukava, tosin katsoin itse aika monta videota ja totesin, että aika vakavan oloisia ihmisiä videoissa esiintyi. Pieni vitsailu ei välttämättä olisi pahaksi, kun kerran koko ajatus perustuu huumorille. Tässä kuitenkin pari tunnustusta.
tiistaina, toukokuuta 18, 2010
Eipäs juupas
Enpä tuosta maahanmuuttovirastosta osaa sanoa enää mitään. Ensin sanovat, etten kuule heistä mitään ennen elokuuta. Tänään saapui vajaa viikko puhelun jälkeen kirjoitettu kirje (siitäkin liki kaksi viikkoa aikaa, taisi tulla aasin selässä), jossa pyytävät miestäni lähettämään hakemuksen Quebecin maahanmuuttovirastoon, kun kerran on Quebecissä. Kun saavat sieltä hyväksynnän sponsoroinnista, etenevät käsittelemään pysyvää oleskelulupaani. Mielenkiintoista. Sponsoroijat ja sponsoroitavat joutuvat lähettämään hakemuksen ensin Kanadalle, ei Quebecille, kuten muut. Kanada ei kuitenkaan sitten käsittele hakemusta ennen Quebecin hyväksyntää. Siitä työluvasta ei kyllä ole mitään tietoa edelleenkään.
Joka tapauksessa tällä kertaa en hurraa mihinkään suuntaan. Mieskin, raukka, tuli tänään kotiin kesken työpäivän ja rojahti tulikuumana sänkyyn, jalat kuulemma särkevät ja on vilu. Printterissäkään ei ole mustetta, joten hakemus ei lähde yhtään minnekään juuri nyt. Viimeksi olimme niin innoissamme saadessamme lisäselvityspyynnön, että lähetimme pikapikaa kaikki tiedot, samantien. Nyt en ole varma, pitäisikö minun oikeasti olla iloinen. Vai onko se nyt vain kuitenkin niin, että luvan saaminen tulee kestämään, joka tapauksessa. Voinko olla varma, että elokuussa minulla on lisää tietoa, vai saanko varautua siihen, ettei sekään oikeasti pidä paikkansa. Ei se mitään, kyllä kaikki selviää.
No. Ruisleipätaikina on jälleen nousemassa ja vajaan tunnin päästä leivon siitä taas neljä leipää. Hapankorppujakin sai taas IGA:sta, pitkän tauon jälkeen. Meinasi jo tulla vieroitusoireita!
Joka tapauksessa tällä kertaa en hurraa mihinkään suuntaan. Mieskin, raukka, tuli tänään kotiin kesken työpäivän ja rojahti tulikuumana sänkyyn, jalat kuulemma särkevät ja on vilu. Printterissäkään ei ole mustetta, joten hakemus ei lähde yhtään minnekään juuri nyt. Viimeksi olimme niin innoissamme saadessamme lisäselvityspyynnön, että lähetimme pikapikaa kaikki tiedot, samantien. Nyt en ole varma, pitäisikö minun oikeasti olla iloinen. Vai onko se nyt vain kuitenkin niin, että luvan saaminen tulee kestämään, joka tapauksessa. Voinko olla varma, että elokuussa minulla on lisää tietoa, vai saanko varautua siihen, ettei sekään oikeasti pidä paikkansa. Ei se mitään, kyllä kaikki selviää.
No. Ruisleipätaikina on jälleen nousemassa ja vajaan tunnin päästä leivon siitä taas neljä leipää. Hapankorppujakin sai taas IGA:sta, pitkän tauon jälkeen. Meinasi jo tulla vieroitusoireita!
maanantaina, toukokuuta 17, 2010
Jotain ihan muuta
Tällä kertaa koitan olla kirjoittamatta jääkiekosta ja keskittyä muihin aiheisiin. Mainitsen vain, että Philadelphia vei Montrealia ensimmäisessä ottelussa ihan... 6-0. Halak ei siis tällä kertaa ollut maineensa veroinen. Hänet vaihdettin neljännen maalin jälkeen.
Muutoin elämä Quebecissä pyörii vaikkapa huumorin ympärillä. Eilen valittiin jälleen provinssin paras koomikko, joka on reilu kolmekymppinen näyttelijä Louis-José Houde, toista vuotta peräkkäin. Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, täällä on ihan oma koulunsakin humoristeille, École nationale de l'humour. Sieltä taitavat nykyään kaikki paikalliset stand-up koomikot ponnistaa. Taitavat kaikki myös olla tuttuja keskenään ja vierailla toistensa ohjelmissa. Tosin samoja näyttelijöitä näkee kyllä ihan muissakin osissa (filmeissä, tv-sarjoissa jne).
Yksi omista suosikeistani on Martin Matte, linkki sivulleen löytyy tästä. Kyseinen näyttelijä on tunnettu myös Honda-mainoksista. Eikä mies kai muilla ajelekaan. Kun google oli kiertänyt alkukeväästä täällä kamera-autollaan, oli koomikko päätynyt ylävartalo paljaana internet-sivulle, seisoessaan pihalla - pesemässä kahta Hondaansa. Hän ei ollut asiasta mitenkään tyytyväinen, kuten arvata saattaa. Täälläkin google on siis saanut aikaan keskustelua yksityisyyden suojasta.
On täällä ikäviäkin asioita tapahtunut. Rougemontissa, muutamia kymmeniä kilometrejä Montrealista itään eräs auto törmäsi kuuteen pyöräilijään, joista kolme kuoli. Tämä ei ole polkupyöräilijöiden ihanneprovinssi. Tienvierukset ovat vaarallisia, eikä pyöräteitä juuri ole. Onneksi itse asumme aika lähellä yhtä. Kun sitä polkee, saa usein tervehdyksiä vastaantulevilta pyöräilijöiltä. He näyttävät täällä olevan enimmäkseen aktiiviharrastajia, joilla on vehkeet ja varusteet viimeisen päälle. Tavallisia sunnuntaipyöräilijöitä näkee harvemmin kuin Suomessa. Jo niin monta kertaa on joku trikoohousuinen eläkeläinen ohittanut minut tuhatta ja sataa, että välillä sitä alkaa epäillä omaa kuntoaan.
Itse tekisi mieli kirjoittaa juttu, siis OIKEA juttu, paikallisesta kielipolitiikasta. Tehdä vähän taustatutkimusta, yrittää nähdä vaivaa sen eteen, ottaa muutama KUNNON valokuva quebeciläisten juhlassa 24. kesäkuuta (joka siis on juhannus). Katsotaan saanko aikaiseksi. En tiedä kiinnostaako se ketään, mutta itselle se tekisi hyvää. Ehkä saisin samalla vähän etäisyyttä asiaan. Välillä alkaa aiheen yksipuolinen käsittely täällä kotona tökkiä. Joskus koen viisaammaksi olla avaamatta suutani. Jutun kirjoittaminen avaisi itselle ehkä laajemman näkökulman, ja toisaalta toisi hieman ymmärrystä myös omaa miestä kohtaan.
Täksi viikoksi on luvattu lämmintä, hellettä ja ihan nättiä. Taitaa olla niin, että nautin ulkoilmasta niin paljon kuin mahdollista.
Muutoin elämä Quebecissä pyörii vaikkapa huumorin ympärillä. Eilen valittiin jälleen provinssin paras koomikko, joka on reilu kolmekymppinen näyttelijä Louis-José Houde, toista vuotta peräkkäin. Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, täällä on ihan oma koulunsakin humoristeille, École nationale de l'humour. Sieltä taitavat nykyään kaikki paikalliset stand-up koomikot ponnistaa. Taitavat kaikki myös olla tuttuja keskenään ja vierailla toistensa ohjelmissa. Tosin samoja näyttelijöitä näkee kyllä ihan muissakin osissa (filmeissä, tv-sarjoissa jne).
Yksi omista suosikeistani on Martin Matte, linkki sivulleen löytyy tästä. Kyseinen näyttelijä on tunnettu myös Honda-mainoksista. Eikä mies kai muilla ajelekaan. Kun google oli kiertänyt alkukeväästä täällä kamera-autollaan, oli koomikko päätynyt ylävartalo paljaana internet-sivulle, seisoessaan pihalla - pesemässä kahta Hondaansa. Hän ei ollut asiasta mitenkään tyytyväinen, kuten arvata saattaa. Täälläkin google on siis saanut aikaan keskustelua yksityisyyden suojasta.
On täällä ikäviäkin asioita tapahtunut. Rougemontissa, muutamia kymmeniä kilometrejä Montrealista itään eräs auto törmäsi kuuteen pyöräilijään, joista kolme kuoli. Tämä ei ole polkupyöräilijöiden ihanneprovinssi. Tienvierukset ovat vaarallisia, eikä pyöräteitä juuri ole. Onneksi itse asumme aika lähellä yhtä. Kun sitä polkee, saa usein tervehdyksiä vastaantulevilta pyöräilijöiltä. He näyttävät täällä olevan enimmäkseen aktiiviharrastajia, joilla on vehkeet ja varusteet viimeisen päälle. Tavallisia sunnuntaipyöräilijöitä näkee harvemmin kuin Suomessa. Jo niin monta kertaa on joku trikoohousuinen eläkeläinen ohittanut minut tuhatta ja sataa, että välillä sitä alkaa epäillä omaa kuntoaan.
Itse tekisi mieli kirjoittaa juttu, siis OIKEA juttu, paikallisesta kielipolitiikasta. Tehdä vähän taustatutkimusta, yrittää nähdä vaivaa sen eteen, ottaa muutama KUNNON valokuva quebeciläisten juhlassa 24. kesäkuuta (joka siis on juhannus). Katsotaan saanko aikaiseksi. En tiedä kiinnostaako se ketään, mutta itselle se tekisi hyvää. Ehkä saisin samalla vähän etäisyyttä asiaan. Välillä alkaa aiheen yksipuolinen käsittely täällä kotona tökkiä. Joskus koen viisaammaksi olla avaamatta suutani. Jutun kirjoittaminen avaisi itselle ehkä laajemman näkökulman, ja toisaalta toisi hieman ymmärrystä myös omaa miestä kohtaan.
Täksi viikoksi on luvattu lämmintä, hellettä ja ihan nättiä. Taitaa olla niin, että nautin ulkoilmasta niin paljon kuin mahdollista.
torstaina, toukokuuta 13, 2010
Jääkiekkohuumaa jääkiekkomaasta
Suomessa ei taideta puhua kuin MM-kiekosta. Täällä jääkiekkomaassa Kanadassa kyseinen tapahtuma ei juuri herätä tunteita. Sitä tuskin noteerataan mediassa, ainakaan täällä Quebecin provinssissa, sillä Montreal meni eilen illalla jatkoon ja se on kaikki kaikessa.
Ottelu pelattiin Pittsburghissa ja montrealilaiset ovat sekaisin onnesta. Montreal pudotti tällä kertaa (itäisen lohkon) toiseksi parhaan joukkueen. Edelliskerralla putosi Washington ensimmäiseltä sijalta. Edes "maailman paras jääkiekkoilija" Crosby ei pystynyt joukkuettaan pelastamaan.
Huuma oli valtava. Paikalliset olivat kokoontuneet Centre Belliin katsomaan ottelua valtavilta näytöiltä. 20 000 kappaletta 7,5 dollarin lippuja myytiin hetkessä loppuun. Rahat menivät hyväntekeväisyyteen.
Matsin jälkeen kansa vaelsi St-Catherinelle, joka lopuksi jouduttiin sulkemaan. Täällä Lavalissakin iltakymmeneltä auton torvet soivat ja kansa huusi. Kansa sekosi keskustassa niin pahasti, että ilta johti 35 pidätykseen. Pidätetyt eivät kuulemma kuitenkaan olleet Canadiensien kannattajia.
Kyllä jossain vaiheessa ottelun tauolla mainittiin, että "Kanada hävisi tänään Sveitsille", johon mies totesi, että kappas. Mutta mitään tunteita se ei näyttänyt saavan aikaan. Kuka jostain Kanadan ottelusta välittää, kun parhaat kiekkoilijat ovat täällä?
Jos jotakuta huvittaa katsella video Centre Bellistä, se löytyy tästä.
Ottelu pelattiin Pittsburghissa ja montrealilaiset ovat sekaisin onnesta. Montreal pudotti tällä kertaa (itäisen lohkon) toiseksi parhaan joukkueen. Edelliskerralla putosi Washington ensimmäiseltä sijalta. Edes "maailman paras jääkiekkoilija" Crosby ei pystynyt joukkuettaan pelastamaan.
Huuma oli valtava. Paikalliset olivat kokoontuneet Centre Belliin katsomaan ottelua valtavilta näytöiltä. 20 000 kappaletta 7,5 dollarin lippuja myytiin hetkessä loppuun. Rahat menivät hyväntekeväisyyteen.
Matsin jälkeen kansa vaelsi St-Catherinelle, joka lopuksi jouduttiin sulkemaan. Täällä Lavalissakin iltakymmeneltä auton torvet soivat ja kansa huusi. Kansa sekosi keskustassa niin pahasti, että ilta johti 35 pidätykseen. Pidätetyt eivät kuulemma kuitenkaan olleet Canadiensien kannattajia.
Kyllä jossain vaiheessa ottelun tauolla mainittiin, että "Kanada hävisi tänään Sveitsille", johon mies totesi, että kappas. Mutta mitään tunteita se ei näyttänyt saavan aikaan. Kuka jostain Kanadan ottelusta välittää, kun parhaat kiekkoilijat ovat täällä?
Jos jotakuta huvittaa katsella video Centre Bellistä, se löytyy tästä.
cyberpresse.ca 13.5.2010
keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010
Tulppaanei ja vähä kuvei
Matka pääkaupunkiin Ottawaan sujui mukavasti. Päivän aikana ei paljon ehdi tietenkään perehtyä, kun kohteita yritetään ympätä yhteen reissuun vähän liikaa. Aika ei millään riitä kuin pintapuoliseen tutkailuun, mutta parempi sekin. Nyt on ainakin jonkinlainen kuva Ottawan siisteydestä, vihreydestä ja kauneudesta suhteessa Montrealiin.
Etenkin Canadian museum of civilization jäi harmittavan vähälle tutustumiselle ajanpuutteen vuoksi. En muista oikeastaan ikinä nähneeni yhtä hienosti toteutettua "ajankuvaa" eri aikakausilta. Museon kolmas kerros oli oikeastaan kokonainen pieni kylä, jota valitettavasti kuljimme Olivian kanssa tulevaisuudesta menneisyyteen. Hauskaa oli, että kylässä näytti olevan ilta, ja siltä siellä myös tuntui. Jopa "taivas" oli tumman sininen. Museossa olisi pitänyt viettää päivä puolentoista tunnin sijaan.
Tulppaanifestivaali alkaa mielestäni olla vähän ohi, tulppaanit kun olivat jo melkein kuihtumaisillaan. Silti olen tyytyväinen että ehdimme vielä nähdä hieman kukkaloistoa. Saimme kuulla tulppaanien historian, miksi niitä Ottawassa niin paljon on. En lähde prinsessa Julianan tarinaa tässä sen enempää kertoilemaan, jos jotakuta kiinnostaa lukea, linkki aiheeseen löytyy täältä.
Muuten oli ihan mielenkiintoista reissata kiinalaisen matkatoimiston kanssa. Tällä kertaa suurin osa matkustajista jopa oli kiinalaista alkuperää. Oppaalla on ollut päiviä, joina ei ole puhunut kiinaa ollenkaan.
Aika rankka oli tuo koko päivän kestänyt reissu, mutta olen tyytyväinen, että se tuli tehtyä. Taas tuli törmättyä ihmisiin, jotka pitävät tänne tuloa jotenkin yksinkertaisen helppona, ja joille se sitä siis onkin. Eräs nuori hieman huonohkosti englantia puhuva nainen totesi "No Kanada haluaa tänne hyvinkoulutettuja ihmisiä, ja no, 'that's me'." Ranskaa hän ei kuulemma puhu kuin ihan vähän, ja on luvannut valehdella sujuvasti ettei ollenkaan, kun kysyvät mikä on ranskankielensä taito. Silloin saa kuulemma enemmän rahaa kielikurssia varten. Lopuksi metroasemalla hän huikkasi: "Annoin Olivialle sähköpostiosoitteeni. Jos vaikka haluat joskus lähteä shoppaamaan, ota yhteyttä". "Juu, ehdottomasti", vastasin.
Kotona tunsin oloni äärimmäisen väsyneeksi. Tänään olen jo sanonut miehelle, että taidan tarvita ekstrapaljon tukea tällä hetkellä. Viimeaikaiset ikävät uutiset sieltä Suomestakin laukaisevat paljon vanhoja juttuja esiin (hali serkkutytölle, kunpa osaisi lohduttaa). Toisaalta olen oikein onnellinen, että juuri blogini kautta olen saanut hienoja uusia tuttavuuksia. Olen itse saanut purkaa omia mietteitä hieman tuntemattomammillekin, ihan sen vuoksi, että joku toinen on tuntenut tarvetta avautua. Joskus se vaan auttaa kummasti.
Hassua eiliseltä oli kuitenkin se, että niin kaunis kuin Ottawa olikin, kun bussin ikkunoista siinsivät ensimmäiset näkymät Mont Royalista ja Montrealin pilvenpiirtäjistä, mielen valtasi tunne, että kiva palata kotiin.
Loppuun muutama kuva reissulta. No, tämä montrealilainen jääkiekkohulluus saa tänään joko päätöksensä tai sitten se vain yltyy. Löytyipä Ottawasta yksi auto, jossa oli jopa neljä canadiensin lippua. Montrealiin saapuessamme bongasin tietyömiesten kaistalla stop-merkin, jossa luki Arrêtin sijaan "HALAK". Siitä en tosin ehtinyt saada kuvaa. Ja täällä voi muuten ihan huoletta unohtaa jääkiekon MM-kisat. Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Jälkeenpäin lisättävä, että googletin halak ja arret ja tuli tulokseksi yksi facebook-ryhmä aiheesta.
Nämä kaksi viimeistä kuvaa sain jälkeenpäin Olivialta. Pitänee nekin lisätä, kun yleensä itse on aina vaan kameran takana.
Etenkin Canadian museum of civilization jäi harmittavan vähälle tutustumiselle ajanpuutteen vuoksi. En muista oikeastaan ikinä nähneeni yhtä hienosti toteutettua "ajankuvaa" eri aikakausilta. Museon kolmas kerros oli oikeastaan kokonainen pieni kylä, jota valitettavasti kuljimme Olivian kanssa tulevaisuudesta menneisyyteen. Hauskaa oli, että kylässä näytti olevan ilta, ja siltä siellä myös tuntui. Jopa "taivas" oli tumman sininen. Museossa olisi pitänyt viettää päivä puolentoista tunnin sijaan.
Tulppaanifestivaali alkaa mielestäni olla vähän ohi, tulppaanit kun olivat jo melkein kuihtumaisillaan. Silti olen tyytyväinen että ehdimme vielä nähdä hieman kukkaloistoa. Saimme kuulla tulppaanien historian, miksi niitä Ottawassa niin paljon on. En lähde prinsessa Julianan tarinaa tässä sen enempää kertoilemaan, jos jotakuta kiinnostaa lukea, linkki aiheeseen löytyy täältä.
Muuten oli ihan mielenkiintoista reissata kiinalaisen matkatoimiston kanssa. Tällä kertaa suurin osa matkustajista jopa oli kiinalaista alkuperää. Oppaalla on ollut päiviä, joina ei ole puhunut kiinaa ollenkaan.
Aika rankka oli tuo koko päivän kestänyt reissu, mutta olen tyytyväinen, että se tuli tehtyä. Taas tuli törmättyä ihmisiin, jotka pitävät tänne tuloa jotenkin yksinkertaisen helppona, ja joille se sitä siis onkin. Eräs nuori hieman huonohkosti englantia puhuva nainen totesi "No Kanada haluaa tänne hyvinkoulutettuja ihmisiä, ja no, 'that's me'." Ranskaa hän ei kuulemma puhu kuin ihan vähän, ja on luvannut valehdella sujuvasti ettei ollenkaan, kun kysyvät mikä on ranskankielensä taito. Silloin saa kuulemma enemmän rahaa kielikurssia varten. Lopuksi metroasemalla hän huikkasi: "Annoin Olivialle sähköpostiosoitteeni. Jos vaikka haluat joskus lähteä shoppaamaan, ota yhteyttä". "Juu, ehdottomasti", vastasin.
Kotona tunsin oloni äärimmäisen väsyneeksi. Tänään olen jo sanonut miehelle, että taidan tarvita ekstrapaljon tukea tällä hetkellä. Viimeaikaiset ikävät uutiset sieltä Suomestakin laukaisevat paljon vanhoja juttuja esiin (hali serkkutytölle, kunpa osaisi lohduttaa). Toisaalta olen oikein onnellinen, että juuri blogini kautta olen saanut hienoja uusia tuttavuuksia. Olen itse saanut purkaa omia mietteitä hieman tuntemattomammillekin, ihan sen vuoksi, että joku toinen on tuntenut tarvetta avautua. Joskus se vaan auttaa kummasti.
Hassua eiliseltä oli kuitenkin se, että niin kaunis kuin Ottawa olikin, kun bussin ikkunoista siinsivät ensimmäiset näkymät Mont Royalista ja Montrealin pilvenpiirtäjistä, mielen valtasi tunne, että kiva palata kotiin.
Loppuun muutama kuva reissulta. No, tämä montrealilainen jääkiekkohulluus saa tänään joko päätöksensä tai sitten se vain yltyy. Löytyipä Ottawasta yksi auto, jossa oli jopa neljä canadiensin lippua. Montrealiin saapuessamme bongasin tietyömiesten kaistalla stop-merkin, jossa luki Arrêtin sijaan "HALAK". Siitä en tosin ehtinyt saada kuvaa. Ja täällä voi muuten ihan huoletta unohtaa jääkiekon MM-kisat. Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.
Jälkeenpäin lisättävä, että googletin halak ja arret ja tuli tulokseksi yksi facebook-ryhmä aiheesta.
Nämä kaksi viimeistä kuvaa sain jälkeenpäin Olivialta. Pitänee nekin lisätä, kun yleensä itse on aina vaan kameran takana.
torstaina, toukokuuta 06, 2010
Mahdollinen matka ja muuta mukavaa
Päivä kerrallaan eläminen alkaa taas onnistua, pikkuhiljaa. Silloin kun on liikaa miettinyt asioita, tulee aina vaihe, ettei päässä jaksa liikkua enää juuri mitään. Itselle se on pitkään ollut enemmän helpotus kuin rasite. Silloin on hyvä antaa periksi ja antautua siihen "mitään ajattelemattomuuteen". On helpompi vain antaa virran viedä ja luottaa, että pää kaikesta huolimatta pysyy pinnalla. Turha pohtiminen kun vie liikaa energiaa, yksinkertaisesti. En joskus osannut tuota taitoa, päästää irti. Mutta onneksi iän myötä on oppinut (ainakin mielestään) jotain.
Nyt kun antaa periksi, riittää energiaa taas asioihin, joista tietää saavansa iloa. Niitä jotenkin salliikin itselleen nyt enemmän. Tänään näen Riitan, eivätkä iltapäiväksi luvatut mahdolliset ukkoskuurotkaan haittaa. Lauantaina riittää harrastukseen liittyen tekemistä, ja Olivian kanssa olemme suunnitelleet mahdollista Ottawan matkaa.
Täällä on pari kiinalaista matkatoimistoa, jotka ovat todella halpoja. Bussimatka pääkaupunkiin Ottawaan (2 tunnin ajomatkan päässä), risteily Rideaun kanavalla, vierailu Canadian Museum of Civilizationissa sekä tipit bussikuskille sekä matkanjohtajalle maksavat yhteensä n. 50 dollaria eli 35 euroa! Lisäksi vierailuun kuuluu myös osallistuminen tulppaanifestivaaleille. Olivia on jo ennen kokeillut toista kiinalaista matkatoimistoa ja ollut ihan tyytyväinen. Minä saan toki varautua kuulemaan sekä englantia että kiinaa matkaoppaalta. Emme ole vielä lyöneet lukkoon mitään.
Mieskin on ollut ihana. Oikea enkeli. Pitää kertoa, että osti e-baystä käytetyn FIFA 2010-pelin, joka saapui eilen. Tarkoituksena on pelata PS3:lla verkossa omaa veljeäni vastaan. Veli nyt on ollut ikänsä jalkapalloilija ja Patrick taas on täkäläiseen tapaan jääkiekkofani, joka ei tiedä jalkapallosta paljon mitään. Veli on luvannut "teurastaa" mieheni. Kanadalaisilla ei kuulemma ole mitään jakoa häntä vastaan, korkeintaan ehkä kelkkailussa.
Ainiin, olin tiistaina viimeisimmän jäkismatsin loppumisen jälkeen metrossa, kun sadat hiljaiset jääkiekkopaitaiset fanit täyttivät vaunut. Tunnelma oli latistunut ja tuntui melkein, ettei monella itku ollut kaukana. Oli pakko sanoa eräälle nuorelle pojalle muutama lohdutuksen sana, niin säälittävältä fanit (suurimmaksi osaksi siis miehiä) näyttivät. Vasta heitä katsoessaan ymmärtää miten tärkeää voitto olisi ollut. Ja miten jääkiekko täällä näyttää olevan yhtä tärkeää kuin elämä itse.
Nyt kun antaa periksi, riittää energiaa taas asioihin, joista tietää saavansa iloa. Niitä jotenkin salliikin itselleen nyt enemmän. Tänään näen Riitan, eivätkä iltapäiväksi luvatut mahdolliset ukkoskuurotkaan haittaa. Lauantaina riittää harrastukseen liittyen tekemistä, ja Olivian kanssa olemme suunnitelleet mahdollista Ottawan matkaa.
Täällä on pari kiinalaista matkatoimistoa, jotka ovat todella halpoja. Bussimatka pääkaupunkiin Ottawaan (2 tunnin ajomatkan päässä), risteily Rideaun kanavalla, vierailu Canadian Museum of Civilizationissa sekä tipit bussikuskille sekä matkanjohtajalle maksavat yhteensä n. 50 dollaria eli 35 euroa! Lisäksi vierailuun kuuluu myös osallistuminen tulppaanifestivaaleille. Olivia on jo ennen kokeillut toista kiinalaista matkatoimistoa ja ollut ihan tyytyväinen. Minä saan toki varautua kuulemaan sekä englantia että kiinaa matkaoppaalta. Emme ole vielä lyöneet lukkoon mitään.
Mieskin on ollut ihana. Oikea enkeli. Pitää kertoa, että osti e-baystä käytetyn FIFA 2010-pelin, joka saapui eilen. Tarkoituksena on pelata PS3:lla verkossa omaa veljeäni vastaan. Veli nyt on ollut ikänsä jalkapalloilija ja Patrick taas on täkäläiseen tapaan jääkiekkofani, joka ei tiedä jalkapallosta paljon mitään. Veli on luvannut "teurastaa" mieheni. Kanadalaisilla ei kuulemma ole mitään jakoa häntä vastaan, korkeintaan ehkä kelkkailussa.
Ainiin, olin tiistaina viimeisimmän jäkismatsin loppumisen jälkeen metrossa, kun sadat hiljaiset jääkiekkopaitaiset fanit täyttivät vaunut. Tunnelma oli latistunut ja tuntui melkein, ettei monella itku ollut kaukana. Oli pakko sanoa eräälle nuorelle pojalle muutama lohdutuksen sana, niin säälittävältä fanit (suurimmaksi osaksi siis miehiä) näyttivät. Vasta heitä katsoessaan ymmärtää miten tärkeää voitto olisi ollut. Ja miten jääkiekko täällä näyttää olevan yhtä tärkeää kuin elämä itse.
tiistaina, toukokuuta 04, 2010
l'été
Harvoin minulla on samana päivänä kaksi postausta, mutta kun nyt tuli äsken poljettua tuonne Montrealin suuntaan, piti laittaa kesäkuvia.
Mukana oli vanha olympus ultra zoomini. Toinen kamerani, niin kiva kuin se onkin, painaa kuin synti. Varsinkin jos poljen pitempään.
Huomasin vasta jälkeenpäin, että olin unohtanut kuvalaadun todella surkeaksi. Viikonlopun aikana kun tuli käytettyä kameran videotoimintoa, ja mitä suurempi kuvakoko, sitä vähemmän aikaa sillä voi kuvata. Viidentoista sekunnin pätkät tuntuivat liian lyhyiltä, ja seuraava oli sitten joku 20 minuuttia mutta tällä pienen pienellä kuvalaadulla.
Tähän ne nyt kuitenkin tulevat. Antavat ainakin itselle positiivista mieltä viimeaikaisten hieman negatiivissävyisten kirjoitusten jälkeen.
Mukana oli vanha olympus ultra zoomini. Toinen kamerani, niin kiva kuin se onkin, painaa kuin synti. Varsinkin jos poljen pitempään.
Huomasin vasta jälkeenpäin, että olin unohtanut kuvalaadun todella surkeaksi. Viikonlopun aikana kun tuli käytettyä kameran videotoimintoa, ja mitä suurempi kuvakoko, sitä vähemmän aikaa sillä voi kuvata. Viidentoista sekunnin pätkät tuntuivat liian lyhyiltä, ja seuraava oli sitten joku 20 minuuttia mutta tällä pienen pienellä kuvalaadulla.
Tähän ne nyt kuitenkin tulevat. Antavat ainakin itselle positiivista mieltä viimeaikaisten hieman negatiivissävyisten kirjoitusten jälkeen.
Loco Locass "Le but"
Loco Locass on bändi, joka on quebeciläinen henkeen ja vereen. He tekivät laulun Canadienseille ("Habseille"), onhan jääkiekkohuuma yltymässä tällä hetkellä. Yksi vastustaja jo kaadettu pudotuspeleissä.
Video on youtubestä ja joku oli jo kommentoinut videon ladanneelle ihmiselle, että tämä oli ymmärtänyt väärin kohdan Canadiens de Montréal, meidän kansallisjoukkueemme. Videolla on kuva koko Kanadasta, mutta laulussa tarkoitetaan Quebeciä. Henkilö vastasi, että hän tajusi asian liian myöhään.
Aioin ensin kääntää kaiken, mutta tajusin pikkuhiljaa, että aika toivotonta yrittää kääntää tekstiä kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi kielenkääntäjän opinnot joskus taisivat kesken jäädä. Alku on jotakuinkin käännetty, mutta kaikkia vivahteita minun oli mahdoton tekstiin saada. No kertosäe on yhtä voittamisen hokemista.
Lisään myös toisen videon, elokuvan trailerin, jossa vilahtaa myös Saku Koivu. Itse en elokuvaa ole vielä nähnyt, eikä sitä niin hirveästi ole kehuttukaan. Olen silti monesti ajatellut, että joku kerta sen lisään, ihan vain jotta siellä kotimaassa näette suomipojan paikallisessa elokuvassa.
Ainiin, tiesittekö muuten, että amerikkalainen näyttelijä Viggo Mortensen (syntynyt kai Manhattanilla, mutta isä lienee tanskalainen, korjatkaa jos olen väärässä) eli Aragorn on myös ikuinen Canadiens-fani. Hänet mies jo bongasi katsomosta kun katsoi Washingtonin ottelua netistä.
Loco Locass: "Maali (päämäärä)"
Täällä Quebecissä "y fait frette", eikä "froid ", on kylmä. (Ranskan ranska: "il fait froid").
Se on niin, koska se nyt vaan on niin ja se on ihan ok
Meillä on valtavasti tilaa
Ja taistelumme käymme jäällä
Joten sidomme luistimemme ja kiinnitämme kypärämme
Ja kuten Maurice, liu'umme areenalle tappion tuomalla vihalla
Ja silmät tulessa, itse asiassa
Kun haluaa, kykenee VOITTAMAAN!
Kauan aikaa sitten, kun kanadalainen vielä tarkoitti ranskankielistä
Aikakautena jolloin kiekot tehtiin eläimen paskasta
Koottiin yhteen miehiä, joiden yhteinen kohtalo on kuin elokuva ilman loppua
Technicolorina, kolmivärisenä:
Sininen kuin St-Laurent
Valkoinen kuin talvi
Punainen kuin virtaava veremme
Joukkueen keho on kansamme sydän
Ja vuosittain pitää päätyä juhlimaan
Ne eivät koskaan sano sitä kuten uutisissa
Mutta Montrealin sosiaalinen kangas
On Pyhä Flanelli
Kun kyseessä on jääkiekko
Olemme rehellisen suoria, onko selvä?
Se on enemmän kuin urheilua, se on kohtalomme
Se muistuttaa meitä
Se kokoaa meidät
Englanninkielinen, ranskankielinen, ei ole väliä ihosi värillä
Jos vihaat Torontoa, veri joka virtaa valtimoissasi
On yhtä punainen, veljeni, kuin meidän paitamme
Kaksikymmentä voittajan sydäntä, jotka taistelevat kunnialla
Canadiensit yhdistävät kerran kaikki quebeciläiset
Kaksikymmentä voittajan sydäntä hyvässä ja pahassa
Canadiens de Montréal, meidän kansallisjoukkueemme
Pelisuunnitelma, jota kunnioitetaan kirjaimellisesti
Valpas maalivahti
Hyvät taklaukset
Tarkat syötöt
Täsmälliset laukaukset
Näillä ansaitsemme sotilasarvomme (olkalappumme)
.....
Voimme VOITTAA
Haluamme enemmän kuin osallistua, haluamme VOITTAA!
Illalla kiidämme kentälle ja aiomme VOITTAA!
Jos teemme enemmän kuin kaikkemme voiton eteen, voimme VOITTAA!
Video on youtubestä ja joku oli jo kommentoinut videon ladanneelle ihmiselle, että tämä oli ymmärtänyt väärin kohdan Canadiens de Montréal, meidän kansallisjoukkueemme. Videolla on kuva koko Kanadasta, mutta laulussa tarkoitetaan Quebeciä. Henkilö vastasi, että hän tajusi asian liian myöhään.
Aioin ensin kääntää kaiken, mutta tajusin pikkuhiljaa, että aika toivotonta yrittää kääntää tekstiä kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi kielenkääntäjän opinnot joskus taisivat kesken jäädä. Alku on jotakuinkin käännetty, mutta kaikkia vivahteita minun oli mahdoton tekstiin saada. No kertosäe on yhtä voittamisen hokemista.
Lisään myös toisen videon, elokuvan trailerin, jossa vilahtaa myös Saku Koivu. Itse en elokuvaa ole vielä nähnyt, eikä sitä niin hirveästi ole kehuttukaan. Olen silti monesti ajatellut, että joku kerta sen lisään, ihan vain jotta siellä kotimaassa näette suomipojan paikallisessa elokuvassa.
Ainiin, tiesittekö muuten, että amerikkalainen näyttelijä Viggo Mortensen (syntynyt kai Manhattanilla, mutta isä lienee tanskalainen, korjatkaa jos olen väärässä) eli Aragorn on myös ikuinen Canadiens-fani. Hänet mies jo bongasi katsomosta kun katsoi Washingtonin ottelua netistä.
The Gazette, Dave Stubbs: "And Viggo Mortensen again, as photographed in the pages of Monday's National Post, mugging for the cameras at the Toronto International Film Festival. Hate it when this happens in Toronto..."
Loco Locass: "Maali (päämäärä)"
Täällä Quebecissä "y fait frette", eikä "froid ", on kylmä. (Ranskan ranska: "il fait froid").
Se on niin, koska se nyt vaan on niin ja se on ihan ok
Meillä on valtavasti tilaa
Ja taistelumme käymme jäällä
Joten sidomme luistimemme ja kiinnitämme kypärämme
Ja kuten Maurice, liu'umme areenalle tappion tuomalla vihalla
Ja silmät tulessa, itse asiassa
Kun haluaa, kykenee VOITTAMAAN!
Kauan aikaa sitten, kun kanadalainen vielä tarkoitti ranskankielistä
Aikakautena jolloin kiekot tehtiin eläimen paskasta
Koottiin yhteen miehiä, joiden yhteinen kohtalo on kuin elokuva ilman loppua
Technicolorina, kolmivärisenä:
Sininen kuin St-Laurent
Valkoinen kuin talvi
Punainen kuin virtaava veremme
Joukkueen keho on kansamme sydän
Ja vuosittain pitää päätyä juhlimaan
Ne eivät koskaan sano sitä kuten uutisissa
Mutta Montrealin sosiaalinen kangas
On Pyhä Flanelli
Kun kyseessä on jääkiekko
Olemme rehellisen suoria, onko selvä?
Se on enemmän kuin urheilua, se on kohtalomme
Se muistuttaa meitä
Se kokoaa meidät
Englanninkielinen, ranskankielinen, ei ole väliä ihosi värillä
Jos vihaat Torontoa, veri joka virtaa valtimoissasi
On yhtä punainen, veljeni, kuin meidän paitamme
Kaksikymmentä voittajan sydäntä, jotka taistelevat kunnialla
Canadiensit yhdistävät kerran kaikki quebeciläiset
Kaksikymmentä voittajan sydäntä hyvässä ja pahassa
Canadiens de Montréal, meidän kansallisjoukkueemme
Pelisuunnitelma, jota kunnioitetaan kirjaimellisesti
Valpas maalivahti
Hyvät taklaukset
Tarkat syötöt
Täsmälliset laukaukset
Näillä ansaitsemme sotilasarvomme (olkalappumme)
.....
Voimme VOITTAA
Haluamme enemmän kuin osallistua, haluamme VOITTAA!
Illalla kiidämme kentälle ja aiomme VOITTAA!
Jos teemme enemmän kuin kaikkemme voiton eteen, voimme VOITTAA!
maanantaina, toukokuuta 03, 2010
Ne johdot
Päivän Viivi ja Wagner herätti kertomaan, että täällä suurimmalla osalla ihmisistä on vielä lankapuhelin. Aina välillä, viimeksi eilen, joku kyseli lankapuhelimeni numeroa.
Matkapuhelimen käyttö on uskomattoman kallista. Oman kännykän pelkkä perusmaksu on paljon enemmän, kuin mitä sain kuukaudessa tekstaamalla ja puhumalla laskun loppusummaksi Suomessa. Kyllä täällä silti matkapuhelimia toki on ja niitä ahkerasti mainostetaan. Muistan mainoksen, jossa teinipoika puhuu puhelimessa ja sotkeentuu jutellessaan puhelimen johtoihin. Ajatus oli se, miten paljon helpompaa on elää kännykän kanssa. No, Suomessa tuollainen mainos tuskin ajaisi asiaansa. Teinit kun eivät varmaan koskaan ole edes nähneeet lankapuhelinta saatika koskeneet sellaiseen.
Mennyt viikko oli ilmojen suhteen mitä oudoin. Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmettelen miten nopeasti ilmat täällä muuttuvat. Kuten kirjoitinkin, alkuviikosta tuli lunta (koko päivän!), ja eilen istuimme vielä myöhään illalla shortseissa ja t-paidassa parvekkeella. Mittari näytti puolen yön aikaankin vielä 23 astetta. Tänään sitten tulee vettä, mikä kyllä tekee niin hyvää. Lehdet ovat ilmestyneet puihin ja pihan puut ovat kukassa.
Muuten koitan totutella ajatukseen, ettei Suomeen matkustamisesta tule mitään tänäkään vuonna ja yritän elää päivän kerrallaan. Se ei ole helppoa, sillä olo on rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kuin vankilassa olevalla. Ei vieläkään oikeuksia, vain velvollisuuksia. Tuo olo ehkä menee kuitenkin ohi ajan myötä. Onneksi sain kuulla tänään, että sisko perheineen on varaamassa lentolippuja tänne juhannuksesta eteenpäin. Se jos jokin saa kuitenkin hymyn kasvoille. Vuosi kun on kuin onkin pitkä aika olla näkemättä perhettään.
Matkapuhelimen käyttö on uskomattoman kallista. Oman kännykän pelkkä perusmaksu on paljon enemmän, kuin mitä sain kuukaudessa tekstaamalla ja puhumalla laskun loppusummaksi Suomessa. Kyllä täällä silti matkapuhelimia toki on ja niitä ahkerasti mainostetaan. Muistan mainoksen, jossa teinipoika puhuu puhelimessa ja sotkeentuu jutellessaan puhelimen johtoihin. Ajatus oli se, miten paljon helpompaa on elää kännykän kanssa. No, Suomessa tuollainen mainos tuskin ajaisi asiaansa. Teinit kun eivät varmaan koskaan ole edes nähneeet lankapuhelinta saatika koskeneet sellaiseen.
Mennyt viikko oli ilmojen suhteen mitä oudoin. Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmettelen miten nopeasti ilmat täällä muuttuvat. Kuten kirjoitinkin, alkuviikosta tuli lunta (koko päivän!), ja eilen istuimme vielä myöhään illalla shortseissa ja t-paidassa parvekkeella. Mittari näytti puolen yön aikaankin vielä 23 astetta. Tänään sitten tulee vettä, mikä kyllä tekee niin hyvää. Lehdet ovat ilmestyneet puihin ja pihan puut ovat kukassa.
Muuten koitan totutella ajatukseen, ettei Suomeen matkustamisesta tule mitään tänäkään vuonna ja yritän elää päivän kerrallaan. Se ei ole helppoa, sillä olo on rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kuin vankilassa olevalla. Ei vieläkään oikeuksia, vain velvollisuuksia. Tuo olo ehkä menee kuitenkin ohi ajan myötä. Onneksi sain kuulla tänään, että sisko perheineen on varaamassa lentolippuja tänne juhannuksesta eteenpäin. Se jos jokin saa kuitenkin hymyn kasvoille. Vuosi kun on kuin onkin pitkä aika olla näkemättä perhettään.
Helsingin Sanomat 3. toukokuuta 2010.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)