Jääkiekkokausi alkoi ja uskokaa tai älkää, täällä siltä ei voi välttyä. Jos avaat radion, joku varmasti kommentoi alkanutta kautta. Niinpä minäkin olen alistunut ja katsoin viime viikolla ensimmäisen Montrealin matsin Torontoa vastaan. Oli pelattu alle kaksi minuuttia ja kentällä oli jo ensimmäinen nyrkkitappelu. Niitä riittikin sitten pilvin pimein pitkin ottelua (tuomarit eivät juurikaan puuttuneet niihin, vaikka jäähyjä annettiinkin), samoin kuin lukuisia taklauksia. Hieman rämäkämpää touhua kuin kotimainen jääkiekko. Montreal muuten voitti, jatkoajalla.
Lisäksi sain todistaa alun seremonioita, joissa soitettiin säkkipilliä (!) ja laulettiin Kanadan kansallishymniä, englanniksi. Tässäkin kohtaa kielikysymys nousi selkeästi esille, sillä Torontoon matkannut montrealilaiskannattajajoukko piti yllä suurta myräkkää jokaisen säkeistön jälkeen. Mieheni selitti, että täällä sentään lauletaan joka toinen säkeistö ranskaksi. Tosin en voi kuvitella mieheni laulavan Kanadan kansallishymniä, se olisi sula mahdottomuus.
Mieheni oli kuitenkin ilmiselvästi tyytyväinen, että hänen "blondinsa" jaksoi katsoa ottelun alusta loppuun, ja vieläpä näyttää ihan kiinnostuneelta.
Viikonloppu meni jälleen nopeasti. Lauantai-aamulla heräsin oikeastaan toista kertaa siihen, että sängyssäni nukkui kolme henkeä. Tähän asti pienempi on pysynyt kiltisti omassa sängyssään. Lapset saattavat käydä aamuisin huoneessamme, mutta vain kysyäkseen koska syödään aamiaista tai kertomassa, ettei heillä ole mitään tekemistä. Tällä kertaa nuorempi kuitenkin hiipi seitsemän aikoihin aamulla huoneeseen ja pienen kuiskuttelun jälkeen kiipesi sänkyyn. Mieheni jatkoi nukkumistaan, mutta itse yletyin mieheni yli silittämään pojan hiuksia hetken aikaa.
Kun seuraavan kerran avasin silmäni, edessäni näkyi kaksi tummien hiusten peittämää takaraivoa ja yksi pehmolelu. Ikkunasta tuleva valo osui kahteen korvanlehteen, jotka joka ikistä kaarta myöten olivat kuin kopioita toisistaan, toinen vain oli toista pienempi. Hetki oli ihanan hiljainen ja rauhallinen, täydellinen - viikonlopun helmi.
4 kommenttia:
:-)))
Sinäkin on ruvennut seuraamaan jääkiekkoa?:) Nyt Montrealkin pärjää kun Saku lähti...Terv.
Dad
Hauskaa sitä jääkiekkoakin on seurata, mutta nuo tappelut!!
Niitä näkyy jo kyllä täälläkin,mutta taidetaan puuttua enemmän?
Kyllä kelpaa, kun kolme miestä saat viereesi ;-))
Joku paikallinen englanninkielinen "jääkiekkokommentaattori" ja suuri Saku Koivu-fani just lyttäsi ranskankieliset montralilaiset sen vuoksi, että ne eivät arvostaneet kapteeniaan. Että Saku oli kuitenkin aina täysillä mukana.. Toisin kuin Kovalev, joka oli vain silloin kun huvitti... Epäili sen johtuvan vain siitä, että Saku ei puhunut ranskaa haastatteluissa. Mitä tulee pärjäämiseen, en osaa sanoa. Ei vielä parin ottelun jälkeen kannata..
Eilalle, että ei mun vieressä ollut kuin kaksi miestä, kolmas henki olin minä.. :-) alkais olla vähän ahdasta jos meitä olisi enemmän. Sänky ei ole kuitenkaan ihan niin leveä.
Lähetä kommentti