Täällä on veroilmoitusten aika ja paikalliset maksavat veroa sekä Québecin maakunnalle että Kanadan liittovaltiolle (kunnallisveroa ei ole). Miehellä ei tähän mennessä ole ollut hirveän vaikea täyttää omaa ilmoitustaan, mutta tällä kertaa hän ei jaksanut alkaa miettiä mitä kaikkea kuuluu ottaa huomioon. Hän soitti siis ajan veroasioissa auttavaan toimistoon ja kävi siellä aikaisemmin yksin.
Eilen kävimme yhdessä, sillä minunkin piti allekirjoittaa muutama lappu. Mies kun oli kuullut viranomaisilta, että vaikkei minulla vielä ole paikallista sosiaaliturvatunnusta, minulle voidaan papereihin merkitä väliaikainen tunnus ja myös minun tilanteeni otetaan huomioon hänen verotuksessaan. Minulla kun on kuitenkin paperit vetämässä työlupaan sekä pysyvään oleskelulupaan.
Toimistot ovat auki iltamyöhään tässä vaiheessa vuotta. Meillä oli aika kahdeksalta. Tiskin takana oli hyvin ystävällinen, mutta hieman hermoileva täti. Olin ensimmäinen "tällainen tapaus" hänen työaikanaan, joten hän halusi tarkistaa paperikasat useaan otteeseen. Välillä hän repi väärin printtaamiaan papereita osiin "Ooh, tähän tuli virhe" ja aloitti alusta. Joku kävi välillä kysymässä jotakin, ja hän sanoi "Menee varmasti ainakin vielä puoli tuntia".
Hän tuntui olevan hyvin tyytyväinen lopputulokseen, sillä kone suostui ottamaan tietoni, vaikkei minulla ole sitä sosiaaliturvatunnusta. Etenkin provinssitasolla tämä vierailu kannatti, sillä mieheni saa vuokseni hyvät veronpalautukset (eikä niitä tarvitse edes odottaa joulukuuhun asti). Koska minulla ei ole ollut tuloja vuodelta 2009, saan kaikki provinssin lupaamat edut.
Toimiston palvelu toki maksoi jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan ei harmita. Katselimme paperikasoja ja totesimme, että eipä olisi itse huvittanut tehdä tuota samaa. Nainen lohdutti, että "tämä on vaikeaa vain ensimmäisenä vuonna, ensi vuonna asiat hoituvat sähköisesti, kun ei tarvitse kaikkia näitä todistuspapereita lähettää".
Minä hymyilin sisäisesti. Tuntui siltä, että on tässä maassa sentään vähän inhimillisyyttä, eikä kaikki ole niin byrokraattista kuin mitä tähän asti on ajatellut. No, ainahan viranomaiset voivat vielä ilmoittaa, että ei tämä nyt ihan näin mene, mutta aika varmaa on, että tämä onnistuu.
Jatkoin taas eilen tiukkaa aikatauluani, mutta maanantaina hellitin sen verran, että kävin kahvilla kahden tutun, kiinalaisen Olivian ja suomalaisen Riitan kanssa. Lisään heistä kummastakin kuvan. Olivia nauttii auringosta Montrealin keskustassa ja Riitta tekee suomalaisia ostoksia siinä saksalaisessa kaupassa. Pitää tähän liittää vielä, että kaupan omistajan oli pakko kehua, miten kauniita naisia Suomesta tulee.
2 kommenttia:
Kiva että asia menee edes pätkittäin eteenpäin. Tänään Hesarissa kirjoittelivat Suomeen muuttaneet ja vaikeuksia näytti heilläkin olevan pilvin piemein. Joku oli aviossa suomalaisen kanssa, mutta silti sai luvan oleskella täällä kolmen kuukauden pätkissä jne..
joo, ei taida olla helppoa missään maassa. Sitä ehkä liian helposti ajattelee, että Suomessa sentään kaikki sujuu helposti.
Lähetä kommentti