"Tänään puhun vain suomea"

Aamulla miehen lähtiessä töihin näin heti, ettei Canadienseillä voi mennä hyvin. Hänellä oli päällään Buffalo Sabresin huppari. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän totesi: "Niin, Canadiens pelasi sen verran huonosti, ettei ole varmaa menevätkö pudotuspeleihin, siksi paitavalinta. Vaikka onnistuisivatkin, ei sitä noin pelata. Tämä on protesti". Itseä ei jääkiekko edelleenkään hirveän paljon kiinnosta. Tietenkin Montrealissa olisi hyvä tietää asiasta ainakin jonkin verran, kun heidän joukkueellaan niin pitkään kuitenkin oli suomalainen kapteeni.

Minä taas olen luvannut tänään puhua vain suomea, onhan Mikael Agricolan ja samalla suomen kielen päivä. Toteutinkin sitä pikkuisen. Mies oli vähän uunona ennen töihin lähtöään, mutta tuntee kuitenkin jo sen verran sanoja, että pystyi jotain ymmärtämään. Hän sanoi kyllä eilen, että "kunhan et kauheasti huomenna kysy mitään, niin hyvin menee. Minä voin vain myötäillä, että 'joo joo'". No, tuohan kuulostaa tavallaan ihan normaalilta keskustelulta.

Eilen tein myös itselleni työjärjestyksen, jota alan nyt toteuttaa joka arkipäivä. Tiedän, että minulla olisi paljon tehtävää, kuten kääntää CV:ni ranskaksi, opetella järjestelmällisesti Illustratoria, sekä auttaa Epoch Timesia erään Excel-taulukon kanssa. Haluaisin myös tehdä ahkerammin harjoituksia, joista olen laistanut liian usein. Jos minulla ei ole mitään suunnitelmaa päivän kulusta, en saa juuri mitään aikaiseksi.

Kaikki tuo auttaa minua myös tienaamaan hieman rahaa sitten kun sen työluvan (toivottavasti piakkoin) saan, joten haluan nähdä sen "minun työpäivänäni". Tulee jonkinlainen merkitys omaankin arkeen. CV on jo aloitettu, se vain on vielä vaiheessa. Kielikurssini opettaja on alun jo tarkistanut virheiden osalta ja luvannut tarkistaa lopullisenkin version, vaikken enää kielikurssilla olekaan. Kuuluu kuulemma samaan hintaan.