Patate de sofa, pulla et pipari

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lunta on jonkin verran. Odottelemme huomista lumimyräkkää, josta toivottavasti jää jotain jäljelle vielä torstaiksi luvatun vesisateen jälkeenkin. Luminen joulu kun olisi mukava. Mieheni muistaa vain kaksi joulua jolloin ei ole ollut lunta. Jälkimmäinen sattui olemaan viime vuonna. Hän piti minua hassuna, kun eilen illalla halusin mennä iltakävelylle. - Miksi ihmeessä, siellä sataa lunta! - Juuri siksi. Ensimmäiset lumisateet ovat taianomaisia! - Voi ei. Tulet kyllästymään lumeen vielä monta kertaa!

Kiltisti hän kuitenkin suostui seuraksi lenkille. Ja myönsi vielä, että ihan kaunistahan ulkona oli. Itse kyllä jälleen kerran ihmettelin millaisia jouluvalovirityksiä joka puolella näkyi. Parhaimmillaan kaksi valtavaa, siis oikeasti - valtavaa - pihapuuta oli ympäriinsä täynnä erivärisiä lamppuja. Siinä oli jo tarvittu mielettömän pitkiä apukeppejä valojen asentamiseen. Ihmisten pihoilla ja parvekkeilla oli myös valaistuja poroja, tonttu-ukkoja, yli metrin kokoisia sähköisiä tekokynttilöitä ja monenlaista muuta.

Mekin sitten ostimme viikonloppuna sen joulukuusen, ihan tarpeeksi kalliin tekokuusen. Siihen ei tarvitse erikseen ostaa valoja, vaan ne ovat valmiina. Nyt kun alan nähdä paikallista tapaa koristella, tiedän, että yli en pysty ampumaan. Kuusesta tulee erilainen kuin Suomessa olisi tullut, mutta koristeet täällä ovat mielestäni kuitenkin ihan kauniita. Mahdollisuuksia oli paikallisessa rautakauppaketjussa ihan riittävästi. Kuusesta olisi saanut hyvinkin perinteisen "tuohisen oloisen", jos olisi halunnut. Kaikki ei näköjään täällä ole pelkkää kimallusta.

Vielä jää mietittäväksi milloin kuusi koristellaan. Todennäköisesti joudun antamaan periksi periaatteistani ja se koristellaan jo täksi viikonlopuksi, kun lapset tulevat tänne. Pääsevät kiinnittämään itsekin muutaman koristeen. Mieheni ei sinänsä perusta kuusesta ollenkaan, mutta juuri lasten vuoksi suostuu sen hankintaan. No, ehkä minunkin toiveellani oli pieni painoarvo.

Serkulle tiedoksi, että kyllä täällä inkivääripiparit tunnetaan. Tosin en tiedä miten paljon muistuttavat omia joulupipareitamme. Ostin viikonloppuna myös pari muottia, joten pakkohan tässä on yrittää pian vääntää se taikina. Vaahterasiirappi on kyllä vaaleampaa kuin kotoisa siirappimme.

Pullaa leivoin ensimmäistä kertaa meidän itsenäisyyspäivänämme. Pitihän sitä vähän juhlistaa. Valtavan kokoinen tehokas uunimme poltti ensimmäisen pellillisen pohjat mustiksi, vaikka päältä näyttivät ihan hyvän värisiltä. Lopulta oikea lämpötila oli 225:n sijasta 175 celsiusta. Mies on niin hyvillään pullista, että mutustaa niitä nyt jopa aamulla: "Söin tänä aamuna kaksi". No, hyvähän se on että tulevat syödyksi!

Leivonnasta aasinsillalla sohvaperunaan, joka sanana naurattaa miestäni kovasti. En edes muista miten se tuli puheeksi. Quebecissä ilmaisua "patate de sofa" käytetään ihan samalla tavalla, minä vain suomensin sen. Vaikeinta miehelleni on kuitenkin sen lausuminen. H ja V peräkkäin tuottaa ranksankieliselle näköjään yllättävää vaikeutta. Sanaan tulee väkisin liian korostettu ja huokaistu H ja sen perään F. Mielestäni se kuulosti niin mukavalta, että pyysin häntä toistamaan sanaa kymmeniä kertoja.

Lopuksi muutama kuva, joissa myös jo kommenttejakin kirvoittanut ikkunoiden talvikelmutus (lue edellisen tekstin kommentit).