Aika ennen ja jälkeen Marian

Viikonloppu meni jälleen nopeasti, tällä kertaa siis mm. pipareita leipoen. Googletin paikallisen "pain d'épices"-ohjeen ja niissä melkein kaikissa piparkakkutaikinaan laitettiin melassia. Löysin lauantaina sitä lähikaupasta. Joudun tosin turvautumaan toiseen asiakkaaseen, selittäen että tulen Suomesta eikä ole hajuakaan missä melassi on, tai minkä näköistä tuotetta pitäisi etsiä. Löytyihän se, hän tiesi heti kävellä oikeaan paikkaan. Tuote oli taas aivan eri hyllyssä kuin muut leivontaan käytettävät ainekset.

Toinen ostamani elintarvike oli cassonade, joka tietääkseni on fariinisokeria. Sillä korvasin Paraisten piparkakkuohjeen sokerin. Melassin ja cassonaden yhdistelmällä sain aikaan kutakuinkin samanmakuisen piparitaikinan, johon kotona olen tottunut. Melassi muistuttaa koto-Suomen siirappia, eli on paksua tummaa nestettä, paljon jämäkämpää kuin vaahterasiirappi. Netistä löytyi myös jonkun suomalaisen mielipide, että melassissa on outo sivumaku, mutta itse en sellaista kyllä huomannut. Tai sitten en vain ole syönyt elämässäni tarpeeksi joulupipareita.

Lapset  olivat hyvin hengessä mukana, eikä heille ollut ensimmäinen kerta, jolloin käyttivät piparimuotteja. Vanhempi osasi ainakin heti asettaa muotin mahdollisimman reunaan taikinaa. He hehkuttivat myös suureen ääneen tietävänsä, että jäljelle jäänyt taikina kaulitaan uudelleen. Joulupiparit eivät siis olleet mitään uutta ja ihmeellistä Quebecin taivaan alla.

Olin printannut valmiiksi internetistä löytämäni tonttumuotit, sellaiset joita pienenä koulussakin punaisesta kartongista leikattiin. Tiedättehän, sivuprofiili tontusta joka hiipii lyhdyn kanssa. Ajattelin, että voisimme ostaa meillekin punaista kartonkia ja tehdä omia koristeita. No, pojat löysivät heti tullessaan printatut paperit, jotka näyttivät heidän silmissään ihan värityskirjan sivulta ja niin sitten viikonloppua myöten printattiin yhä useampia tonttuja "tällä kertaa äidille, tällä kertaa isoäidille, isoisälle" jne.. Eipähän meidänkään tarvitse sitten enää ostaa sitä kartonkia...

Kuuntelin myös sivukorvalla poikien keskustelua. Pienempi oli löytänyt vanhan piirustuksensa jostain laatikon perältä. (Jälleen vapaa käännös:) "Tää on tosi vanha piirustus" "No ei se nyt niin vanha ole" "No onhan, mä oon piirtänyt tän ennen kun tunsin edes Mariaa". Nimenomaan pienempi alkaa selvästi jo sekoittaa milloin olemme alkaneet yhteiselomme. Hänestä näyttää tuntuvan, että olemme olleet yhdessä ikuisuuden.

Niin no, jos palaan jouluaiheeseen, tiesittekin varmasti, että täällä joulupukki tulee aaton ja joulupäivän välisen yön aikana. Hänelle jätetään lasillinen maitoa ja pipareita, koska pukki tekee kovasti töitä. Joulupukki asuu myös Pohjoisnavalla. En tiedä voinko alkaa aivopestä heitä toiseen totuuteen.

Mikä on jotenkin mukavaa on se, että täällä näytetään jouluaiheisia elokuvia ja piirrettyjä miltei joka ilta jo kaksi viikkoa ennen joulua. Toisin kuin ne väkisin kaupassa kuunneltavat joululaulut, se ei haittaa minua ollenkaan. On jotenkin suloista, että on mahdollisuus nähdä niitä tuttuja ohjelmia pidemmällä aikavälillä kuin mitä Suomessa aattopäivänä ehtii. Eilen jäimme kahdestaan töllöttämään Polar express-lastenelokuvaa.

Joulukoristeita meillä alkaa olla ihan riittävästi (no huh!). Tässä kuva kirjahyllystämme. Pitihän lasten saada kummankin joulusukka, jonne jouluna ilmestyy jotain pientä. Pähkinänsärkijä-nuket olivat myös must.