Myrskyn jälkeen missattu olympiatuli

Lumimyrskyn jälkeen tosiaan on poutasää, vaikka vieläkin kyllä tuulee kovasti. Lunta tuli eilisen päivän aikana ihan kiitettävästi. Olin tänään Lavalin ostoskeskuksessa ja housun lahkeet olivat märät polviin asti pysäkille pyrkimisen seurauksena. Lunta oli metrien kasoissa aura-auton jäljiltä ja oli aikamoista temppuilua kiivetä matalampienkin tienvarsikasojen yli. Samalla kun piti väistellä syviä vesilätäköitä, joiksi tien lumi oli sulanut. Tätä se sitten on näköjään. Eikä tämä lumimäärä kertasateena ollut edes pahimmasta päästä. Enemmän on varmasti vielä tiedossa pitkin talvea.

Auringon paistaessa maisemat olivat kuitenkin todella kauniit. Tuli ihan jouluinen fiilis. Parin kilometrin päässä käymästäni paikasta olisi ollut mahdollisuus nähdä olympiatuli, joka tänä vuonna kiertää siis vain Kanadassa. Tänään oli Montrealin ja Lavalin vuoro. Punnitsin miten kovasti kyseisen tulen haluan nähdä, ja päätin skipata elämäni ehkä ainoan tilaisuuden nähdä se livenä. En edes tiennyt olisinko päässyt sinne bussilla, vai olisinko sitten loikkinut lumikasoissa sen kaksi kilometriä. No, Pekingin olympialaisten jälkeen oma suhtautumiseni kyseiseen tapahtumaan ei enää ole niin hirvittävän kunnioittava, joten en omasta mielestäni menettänyt niin paljon. Joku toinen voi olla toista mieltä.

Joulukuusi on koottu ja koristeltu (annoin siis periksi periaatteilleni) ja olen ihan tyytyväinen. Kuusi näyttää melkein aidolta. Vielä tekisi mieli jotain koristeita laittaa ennen joulua. Pojat tulevat huomenna, joten he saavat kiinnittää myös jotakin.

Nyt pitäisi kai keskittyä leivontaan ja laatikoiden tekoon. Olen  luvannut itselleni, että teen jouluna ainakin lanttulaatikkoa ja rosollia, ja no, niitä piparkakkuja. Täällä Quebecissä syödään kuulemma myös tiettyjä jouluruokia. Kuulemma kalkkunaa ja jonkinlaista lihalaatikkoa olisi ainakin luvassa. Katsotaan minkälaisen kulttuurien sekamelskan saamme aikaiseksi.

Ja vielä muutama kuva tältä päivältä