Quebecin ranskan ja Ranskan ranskan eroista

Tällä kertaa blogini keskittyy Quebecin ranskan ja Ranskan ranskan eroihin. Ranskaa taitamattomille tämä voi olla tylsää, mutta huomasin, ettei suomeksi netistä hirveästi tietoa asiasta löydy. Tämä on siis suunnattu myös niille, jotka hakusanojen kautta blogiini eksyvät. Tämä ei mitenkään ole kattava Quebecin ranskan kuvaus, kunhan kerron omia huomioitani. Eri alueilla on muutenkin eroja. Eniten kuulen päivittäin mieheni puhetta, siksi monesti viittaan häneen. Lisäilen asioita sitä mukaa, kun niitä myöhemmin mieleen tulee.

Moni ranskankieltä opiskellut on aluksi ymmällään tullessaan Quebeciin. Luulit ymmärtäväsi ranskaa, mutta yhtäkkiä et ymmärrä mitään. Uskon itse, etteivät korvat vain ole tottuneet täkäläisten tapaan lausua kieltä. Toki sanastossakin on eroja, sillä täällä on lukematon määrä sanontoja, joita en aikaisemmin ollut ikinä kuullut. Itse koen suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin täkäläisen ääntämisen.

Vietin jonkin aikaa etsien netistä esimerkkejä Quebecin ranskasta, sellaisia joita meillä kotonakin paljon kuulee, ja joihin itsekin olen kiinnittänyt huomiota. Käytän vain joissakin kohdin kielitieteellisiä ilmaisuja, toivottavasti ei mene ihan mönkään, sillä omista lyhyeksi jääneistä yliopiston kieliopinnoista vuonna x on liikaa aikaa. En myöskään ala käyttää virallisia ääntämismerkkejä sen enempää, vaan menen tunteen mukaan.

Lausumisesta

Quebecin ranskassa kuuluu voimakkaana outo frikatiivi t:n ja d:n jälkeen, jos sitä seuraa u tai i. Esimerkkinä vaikka "lähdit"

Tu es parti - "tsu es partsi"

Luulen, että täkäläiset eivät sitä aina itse edes huomaa, eikä sitä ole helppo peittää. Juuri tuosta quebeciläisen tunnistaa, vaikka hän yrittäisikin puhua "ranskalaisittain". Saksalainen kielikurssikaverini pyysi täkäläistä kaveriaan sanomaan "petit" (pieni) siten kuin se Ranskassa yleisesti sanotaan, eli "pöti" tai "pti". Tyttö ei onnistunut millään, vaan sana tuli ulos suusta aina samalla tavalla: "ptsi".

Jos sana loppuu lausuttaessa a:han, siitä tulee helposti [ɔ], eli melkein o. Mieheni puheessa sen kuulee vaikka kieltosanassa "pas": "Je ne pense po". Sitä myös venytetään hieman pitempään. Il taas vääntyy usein pelkäksi y:ksi. Esimerkiksi "Il y a" on pelkkä y'a.

Kuitenkin, jos a on keskellä sanaa, se voi joskus muuntua "au"-äänteeksi... Esim kahvikuppi, tasse kuulostaa likipitäen tältä "tausse". Mieheni sanoo myös "Je dois me rauser (se raser-ajaa parta)".

Eräs oman mieheni puheessa selkeästi kuuluva erikoisuus on montrealilaisten puheessa kuulemma harvenemaan päin. Wikipedian mukaan se liittyy koulutukseen. Mitä korkeammin ihmiset kouluttautuvat, sitä vähemmän he seuraavaa ääntämistä käyttävät. Se on sanan lopussa esiintyvä r-kirjain, joka lausutaan hyvin englantilaisittain, omaan korvaan se kuulostaa samalta kuin englannin sanassa "sir", jopa vielä korostetummalta. Ranskan sana "soeur" eli sisko kuulostaa omaan korvaan melkein samalta.

Oi-diftongi lausutaan myös hauskasti murtaen. Sanat "soir" (ilta) ja "moi" (minua, minulle) eivät olekaan "suar" ja "mua" vaan jotakuinkin "soèr" ja "moè". Sana "oui", kyllä, taas lausutaan "ouè".

Välillä on tullut ymmärtämisvaikeuksia tiettyjen asioiden takia vielä monen kuukauden jälkeen. Vaikkapa kun mietin ääneen suomeksi jotain laskutoimitusta ja sanoin "viisi sataa". Mieheni kysyi mitä "sataa" tarkoittaa. Vastasin "cent", ja lausuin sen "sa". Hän kysyi ainakin kolme kertaa "mikä "sa"?", ennenkuin välähti: ai "sä" (ei nyt ihan suomalainen ä mutta sellainen nasaalinen ä kumminkin). Mieheni totesi, että todennäköisesti minun lausumani "cent" on ihan oikein, mutta täällä sitä ei niin lausuta.

Minun oli ihan pakko seuraavana päivänä mennä tarkistamaan netistä sanan lausumismuoto, sen verran alkoi epäilyttää oma kielitaitoni. Siellä todellakin oli kummatkin lausumistavat kuultavana, Ranskan "sa" ja Quebecin "sä". Myös sana tuuli, "vent" tuotti erään kerran päässäni oudon mielleyhtymän, kun en millään ymmärtänyt, että jossain oli paljon viiniä, "vän".. Sekin tuli samalla kertaa tarkistettua. Sama juttu, itse olen vain tottunut siihen ranskalaiseen lausumiseen.

Sanontoja ja hokemia

Quebecin ranskassa on tiettyjä hassuja sanontoja, joita ihmiset hokevat ikäänkuin täyttääkseen lausettaan. Jotka eivät sinänsä merkitse yhtään mitään. Sellaisia ovat vaikkapa "là là", joka lausutaan korostetusti "loo-lo". Itse olen huomannut, että sitä käytetään etenkin asiayhteyksissä joissa itse ollaan eri mieltä kuin toinen, tai kerrotaan toisille jotain asiaa, jota hämmästellään kovin. Myös pelkkää "là"-ta käytetään usein puheen aikana. Tuntuu kuin puhuja ikään kuin varmistaisi sillä, että hänellä on vielä asiaan lisättävää, pitääkseen kuulijansa tarkkaavaisena ja kiinnostuneena. Joskus mieheni lapset huudahtavat pettyneenä "mais là! (lo)", ilmaistakseen tyytymättömyyttään.

Muita usein hoettuja asioita ovat "t'sais" (tiedätkö, kuten you know), joka jälleen kuulostaa enemmänkin tältä: "tsii", "pi" (puis, sitten) tai "par exemple", joka usein liitetään lauseen perään, vaikkei mitään esimerkkiä lauseessa olisikaan, ilmaisu toimii vain täytteenä. "Fait que" tai "feque" on myös usein hoettu, joskus lause yksinkertaisesti loppuu siihen, aivan kuin puhuja haluaisi johdattaa kuulijan itse päättelemään, että juuri sanotusta on tietty seuraus. Suomeksi se ilmaistaisiin varmastikin "joten..".

Eräs varmasti monia ihmetyttävä asia on sanan "tu" lisääminen kysymyksiin. Se liitetään ylimääräisenä verbin jälkeen, eikä sillä varsinaisesti ole mitään tekemistä sanan sinä "tu" kanssa. Sen kerrotaan olevan jäänne vanhasta ranskasta, ja sitä käytetään samoin kuin "t-il"-ilmaisua. Paikalliset (esimerkiksi oma mieheni) ovat kuitenkin enimmäkseen tietämättömiä ilmaisun alkuperästä. Kun aluksi asiaa ihmettelin (miksi lisäät aina "tu" kysymykseen?), hän ei kyennyt sitä selittämään, ihmetteli vain itsekin. Tässä esimerkkejä, joita napsin Wikipediasta kun en itse keksinyt:

"C'est-tu prêt?" - onko se valmis?
"On a-tu bien mangé!" - emmekö syöneetkin hyvin?
"T'as-tu pris tes pilules?" - oletko ottanut lääkkeesi?

Muita Quebeciläisiä ilmaisuja (muutama lukuisista)

Asteure - nyt (maintenant)
pantoute - ei ollenkaan (pas du tout)
Je suis tanné - olen saanut tarpeekseni
C'est plate - se on tylsää
il fait frette - on kylmä (il fait froid)
icitte - täällä (ici)
un char - auto (une voiture)
un bec - suukko
une patate - peruna (une pomme de terre)
blonde - tyttöystävä, naisystävä
chum - miesystävä, ystävä
une chicane - riita (conflit)
quétaine - vanhanaikainen, pois muodista (moche, passé mode)
une tuque - pipo (bonnet d'hiver en laine)
un dépanneur - kulmakauppa, joka usein auki pitempään kuin muut kaupat, kuten kioskit (petit magasin)
barrer - lukita (fermer à clé)
embarquer - nousta bussiin (monter)
débarquer - astua bussista (descendre)
il mouille - sataa (il pleut)
mets-en - paljon
voyons donc - ilmaisee hämmästymistä negatiivisessa mielessä

Televisiolähetyksiä tai filmejä kuunnellaan (écouter), ei katsota (regarder), ainakin meidän perheessä. Se jaksaa itseäni vieläkin välillä hymyilyttää. "Tu veux écouter un film?" kuulostaa omaan korvaan vähän hassulta.

Tervehdykset poikkeavat myös hieman Ranskan vastaavista. Täällä näkemiin ei olekaan "au revoir", mikä täkäläisittäin on enemmän "hyvästi (emme enää näe)", vaan esim.  kaupoissa toivotetaan "bon jour (bonne journée)" tai "bon soir", tai vain "bye", joka kuitenkin on paljon tuttavallisempi ja sitä käyttäisin itse kuitenkin ennemmin ystävien kesken. Tuosta "au revoir"-ilmaisusta yritän itse päästä  eroon, sillä ajatuksissani ollessani se saattaa yhä lipsahtaa suusta.

Myös sinuttelu on huomattavasti yleisempää kuin Ranskassa. Etenkin nuoremmat myyjät saattavat sinutella sinua kaupoissa, sitä ei pidetä niin ihmeellisenä. Täällä ei sinuttelu ole siis hirveän epäkohteliasta. Kukaan ei käy sinua moittimaan asiasta. Kannattaa toki aina aloittaa teitittelyllä.

Lopuksi paikalliset ateriat, jotka poikkeavat Ranskan ranskasta (sulkeissa):

déjeuner - aamiainen (petit déjeuner)
dîner - lounas (déjeuner)
souper - päivällinen, illallinen (dîner)

Yllä olevat erot ovat riittäviä sotkemaan treffisi, jos et ole tarkkana. Ranskalainen opettajamme kielikurssilta oli pyytänyt ystäviään illalliselle lauantain kunniaksi. Ateria oli hänelle siis dîner. Hän oli päättänyt nukkua pitkään. Suihkusta tullessaan, ollessaan pukeutuneena pelkkiin kalsareihin, ovikello kuitenkin soi. Oven takana oli iloinen joukko, joka oli saapunut lounaalle.


Video suositusta Têtes à claques-sarjasta, ihan vain jos jotakuta kiinnostaa. Mies kiroilee bensan hinnan ainaista nousua. Paikallisesta kiroilusta kirjoitinkin jo aikaisemmin blogissani.