Viikonloppu oli erikoinen. Lauantaina vanhempani sekä siskoni ja veljeni perheineen tulivat Vantaalle. He jäivät yöksi hotelliin, josta jatkoivat seuraavana päivänä Kreetalle. Oli ihana nähdä nyt jo kaukana asuvia sisarusten lapsia ennen lähtöä. Etenkään veljen kolmea alle kouluikäistä lasta en ole paljon nähnyt. Vanhin, kummityttöni, oli kuitenkin tällä kertaa hyvin välitön ja halusi kulkea käsi kädessä. Tulin pienestä onnelliseksi. Toivottavasti Kreetalla on lämmintä ja aurinkoista.
Toinen yllätys oli se, että toisella mantereella oli nähtävästi vaivihkaa päätetty, että tällä kertaa lapset saavat nähdä minut netin kautta. Yhtäkkiä mieheni vieressä istuikin lapsista vanhempi, seitsemänvuotias poika, joka hymyili ujosti ja hetken kuiskuteltuaan isänsä kanssa tervehti minua nimelläni. Olin itse niin yllättynyt, että meinasin pudota tuolilta. Tilanne oli hieman hämmentävä, mutta yllättävän välitön. Toinen pojista ilmaantui myöhemmin kuvaan. Juuri viisi vuotta täyttänyt lapsi oli kuin kuka tahansa samanikäinen vastaavassa tilanteessa, ujo ja pelästyneen oloinen. Enemmän häntä taisi kuitenkin ihmetyttää, että joku vilkuttaa hänelle tietokoneelta.
Sain kuulla seuraavana päivänä, että pojille selitettiin kuka minä olen, ja että tulen asumaan isän kanssa. Se tuntui itselle suunnattomalta helpotukselta. Koko tilanne tuntui mukavalta, olenhan nähnyt kuvia pojista jo pitkän aikaa. Olen jo tähän asti tuntenut, että kaikki menee varmasti hyvin, mutta tämän jälkeen uskon siihen vielä varmemmin. Vanhempi pojista oli myös kysellyt olenko isän rakas. Ilmeisesti asia ei tuottanut mitään traumoja.
Kummityttö Ellen pelleilee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti