Jonkin aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Eurassa ollessa ei tullut kirjoitettua ollenkaan. Aika meni mukavasti, sillä siskokin oli siellä Elmeri-poikansa kanssa.
Tällä hetkellä istun vieraan koneen äärellä, vieraassa maassa, vieraassa kaupungissa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä uskon tämän kaiken muuttuvan tutuksi lyhyessä ajassa. Aikaero ja pitkä matkustusaika sekoitti hieman päätäni ja huomasin vielä viime yönäkin heräileväni pitkin yötä. Sisäinen kelloni oli kymmenen aamulla, mutta täällä kello olikin vasta kolme yöllä.
Lento meni loppujen lopuksi hyvin. KLM palveli hienosti ja ystävällisesti, kone oli suuri ja matkustajia varmasti kolmisen sataa. En jaksanut kauheasti perehtyä elokuvien katselemiseen tai musiikin kuunteluun, vaikka se olisi ollut helppoa. Seurasin sen sijaan lennon etenemistä ruudulta. Tekniikka on ihmeellistä. Kun vihdoin alettiin lähestyä Montrealia, olin jo niin väsynyt että olisin antanut mitä tahasa jos olisin vain saanut kävellä ulos, ilman tulliin jonottamista tai matkalaukkujen odottelua.
Passintarkastus meni hyvin, mutta jo siinä totesin, että ranskahan tämän paikan pääkieli on. Vaikka olin täyttänyt maahantulokortin englanninkieliseltä puolelta ja passini oli suomalainen, aloitti tullivirkailija keskustelun ranskaksi. Ei sillä sinänsä ollut väliä, sillä ymmärsin täysin mitä hän sanoi. Olin vain niin väsynyt, että vastasin englanniksi. Sen jälkeen hänkin vaihtoi sujuvaan englantiin. Olin odottanut isoakin kuulustelua jenkkityyliin, mutta muutamalla pienellä kysymyksellä selvisin eteenpäin.
Hymyilevän ja onnellisen näköisen mieheni bongasin helposti vastassa olevien joukosta. Voi sitä riemua. Väsymys ei enää häirinnyt, mutta autossa silmäluomeni alkoivat taas painaa. En juuri jaksanut katsella maisemia. Loppupäivä (sisäiselle minälleni yö) meni jotakuinkin unessa, enkä vieläkään tarkkaan osaa sanoa miten se meni. Mieheni olen kyllä herättänyt kolmelta yöllä.
Eilinen päivä meni kuitenkin jo ihan kivasti. Kävimme tutustumassa hieman lähiympäristöön. Itselle se muistuttaa hyvinkin Keski-Eurooppaa, mitä tahansa esikaupunkialuetta. Englannin rosoiset tiet, lukemattomat teiden vierten mainoskyltit, huoltoasemat ja oudot yritykset olivat hyvinkin samankaltaisia. Kävimme paikallisessa rautakaupassa teettämässä minulle avaimen, ja pääsin tutustumaan samalla maaliosaston ihmeelliseen maailmaan. Ala, joka itselle on tuntunut tutulta, olikin yhtäkkiä hieman erilaista. Käteen jäi kasa upeita värikarttoja ja outo ihmetys siitä, miten täällä käytetään kuin käytetäänkin samaa maalia seiniin ja puupinnoille..
Tällä hetkellä olen yksin kotona, kello on pian yhdeksän. Mies lähti töihin vähän ennen puoli seitsemää, ruuhkat täällä ovat siinä vaiheessa jo alkaneet. Olen päättänyt alkaa uuteen ympäristööni sopeutumisen käymällä tänään pankissa. Vaihdan vähäiset euroni Kanadan dollareiksi. Mitä nopeammin alan käyttäytyä "paikallisesti", sitä parempi.
Asunto alkaa tuntua omalta. Hieman vieroksun otoa hajua, joka on käytävillä ja tunkeutuu sisälle asti, mutta muuten tunnen oloni kotoisaksi. Oudolta tuntuu se, että hammasharjamukissa on paikat neljälle hammasharjalle, ja ne ovat kaikki täynnä. Kaksi niistä on lasten, vaikkei itse lapsia näykään missään. Jääkaapista löytyy myös olutta, jota jääkaapistani ei ole löytynyt vuosiin.
Liitän tähän kuvia myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti