Tulppaanei ja vähä kuvei

Matka pääkaupunkiin Ottawaan sujui mukavasti. Päivän aikana ei paljon ehdi tietenkään perehtyä, kun kohteita yritetään ympätä yhteen reissuun vähän liikaa. Aika ei millään riitä kuin pintapuoliseen tutkailuun, mutta parempi sekin. Nyt on ainakin jonkinlainen kuva Ottawan siisteydestä, vihreydestä ja kauneudesta suhteessa Montrealiin.

Etenkin Canadian museum of civilization jäi harmittavan vähälle tutustumiselle ajanpuutteen vuoksi. En muista oikeastaan ikinä nähneeni yhtä hienosti toteutettua "ajankuvaa" eri aikakausilta. Museon kolmas kerros oli oikeastaan kokonainen pieni kylä, jota valitettavasti kuljimme Olivian kanssa tulevaisuudesta menneisyyteen. Hauskaa oli, että kylässä näytti olevan ilta, ja siltä siellä myös tuntui. Jopa "taivas" oli tumman sininen. Museossa olisi pitänyt viettää päivä puolentoista tunnin sijaan.

Tulppaanifestivaali alkaa mielestäni olla vähän ohi, tulppaanit kun olivat jo melkein kuihtumaisillaan. Silti olen tyytyväinen että ehdimme vielä nähdä hieman kukkaloistoa. Saimme kuulla tulppaanien historian, miksi niitä Ottawassa niin paljon on. En lähde prinsessa Julianan tarinaa tässä sen enempää kertoilemaan, jos jotakuta kiinnostaa lukea, linkki aiheeseen löytyy täältä.

Muuten oli ihan mielenkiintoista reissata kiinalaisen matkatoimiston kanssa. Tällä kertaa suurin osa matkustajista jopa oli kiinalaista alkuperää. Oppaalla on ollut päiviä, joina ei ole puhunut kiinaa ollenkaan.

Aika rankka oli tuo koko päivän kestänyt reissu, mutta olen tyytyväinen, että se tuli tehtyä. Taas tuli törmättyä ihmisiin, jotka pitävät tänne tuloa jotenkin yksinkertaisen helppona, ja joille se sitä siis onkin. Eräs nuori hieman huonohkosti englantia puhuva nainen totesi "No Kanada haluaa tänne hyvinkoulutettuja ihmisiä, ja no, 'that's me'." Ranskaa hän ei kuulemma puhu kuin ihan vähän, ja on luvannut valehdella sujuvasti ettei ollenkaan, kun kysyvät mikä on ranskankielensä taito. Silloin saa kuulemma enemmän rahaa kielikurssia varten. Lopuksi metroasemalla hän huikkasi: "Annoin Olivialle sähköpostiosoitteeni. Jos vaikka haluat joskus lähteä shoppaamaan, ota yhteyttä". "Juu, ehdottomasti", vastasin.

Kotona tunsin oloni äärimmäisen väsyneeksi. Tänään olen jo sanonut miehelle, että taidan tarvita ekstrapaljon tukea tällä hetkellä. Viimeaikaiset ikävät uutiset sieltä Suomestakin laukaisevat paljon vanhoja juttuja esiin (hali serkkutytölle, kunpa osaisi lohduttaa). Toisaalta olen oikein onnellinen, että juuri blogini kautta olen saanut hienoja uusia tuttavuuksia. Olen itse saanut purkaa omia mietteitä hieman tuntemattomammillekin, ihan sen vuoksi, että joku toinen on tuntenut tarvetta avautua. Joskus se vaan auttaa kummasti.

Hassua eiliseltä oli kuitenkin se, että niin kaunis kuin Ottawa olikin, kun bussin ikkunoista siinsivät ensimmäiset näkymät Mont Royalista ja Montrealin pilvenpiirtäjistä, mielen valtasi tunne, että kiva palata kotiin.

Loppuun muutama kuva reissulta. No, tämä montrealilainen jääkiekkohulluus saa tänään joko päätöksensä tai sitten se vain yltyy. Löytyipä Ottawasta yksi auto, jossa oli jopa neljä canadiensin lippua. Montrealiin saapuessamme bongasin tietyömiesten kaistalla stop-merkin, jossa luki Arrêtin sijaan "HALAK". Siitä en tosin ehtinyt saada kuvaa. Ja täällä voi muuten ihan huoletta unohtaa jääkiekon MM-kisat. Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jälkeenpäin lisättävä, että googletin halak ja arret ja tuli tulokseksi yksi facebook-ryhmä aiheesta.

Nämä kaksi viimeistä kuvaa sain jälkeenpäin Olivialta. Pitänee nekin lisätä,  kun yleensä itse on aina vaan kameran takana.