Matkapuhelimen käyttö on uskomattoman kallista. Oman kännykän pelkkä perusmaksu on paljon enemmän, kuin mitä sain kuukaudessa tekstaamalla ja puhumalla laskun loppusummaksi Suomessa. Kyllä täällä silti matkapuhelimia toki on ja niitä ahkerasti mainostetaan. Muistan mainoksen, jossa teinipoika puhuu puhelimessa ja sotkeentuu jutellessaan puhelimen johtoihin. Ajatus oli se, miten paljon helpompaa on elää kännykän kanssa. No, Suomessa tuollainen mainos tuskin ajaisi asiaansa. Teinit kun eivät varmaan koskaan ole edes nähneeet lankapuhelinta saatika koskeneet sellaiseen.
Mennyt viikko oli ilmojen suhteen mitä oudoin. Ei ole ensimmäinen kerta kun ihmettelen miten nopeasti ilmat täällä muuttuvat. Kuten kirjoitinkin, alkuviikosta tuli lunta (koko päivän!), ja eilen istuimme vielä myöhään illalla shortseissa ja t-paidassa parvekkeella. Mittari näytti puolen yön aikaankin vielä 23 astetta. Tänään sitten tulee vettä, mikä kyllä tekee niin hyvää. Lehdet ovat ilmestyneet puihin ja pihan puut ovat kukassa.
Muuten koitan totutella ajatukseen, ettei Suomeen matkustamisesta tule mitään tänäkään vuonna ja yritän elää päivän kerrallaan. Se ei ole helppoa, sillä olo on rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kuin vankilassa olevalla. Ei vieläkään oikeuksia, vain velvollisuuksia. Tuo olo ehkä menee kuitenkin ohi ajan myötä. Onneksi sain kuulla tänään, että sisko perheineen on varaamassa lentolippuja tänne juhannuksesta eteenpäin. Se jos jokin saa kuitenkin hymyn kasvoille. Vuosi kun on kuin onkin pitkä aika olla näkemättä perhettään.
Helsingin Sanomat 3. toukokuuta 2010.
5 kommenttia:
Hei Maria,
tippa silmässä tätä luin. Muistelen miten odottelin Saraa Meksikosta. Päivä kerrallaan on varmaan hyvä lähestymistapa, ja hienoa että Miksu on perheineen tulossa!
Hienoa, että Elmeri ja vanhemmat ovat tulossa sinne, vaikka varmaan ikävä on sen jälkeen vielä kovempi...
Aika jännää, että vielä on niin paljon lankapuhelimia. Naureskelin kerran jossain museossa (!) kun lasten puuhanurkkauksessa oli sellaisia tavallisia lankapuhelimia, joissa oli se kierrettävä valintalevy (vai mikä lienee - mutta ei siis näppäinpuhelin). Lapset (jotkut vieraat) ihmettelivät ihan ihmeissään, että mikä ihme tämä on ja miten näistä painetaan. Maailma menee niin nopeasti näissä asioissa eteenpäin!
Mukavaa tosiaan, että Mikaela ja perhe päättivät tulla.
Pienelle Elmerille se kyllä taitaa olla aika raskas matka, kun vuorokausirytmi menee aivan poskelleen..
Hienoa että saatte mieluisia vieraita Suomesta, on jotain huippukivaakin mitä odottaa, jospa ne päivätkin menis vähän nopeammin. :)
Jännä toi puhelinasia, Suomessa ei kovin monella taida enää lankapuhelimia olla, kännykän käyttö on kyllä nykyisin niin halpaa ja kätevää.
Terveisiä ja halauksia!
Heips, kiitti kovasti kaikille kommenteista. Joo, on mennyt nyt vähän pessimistiseksi nää viimeiset kirjoitukset, koitan taas tsempata.
Voi tosiaan olla, ett Elmeri-poika hyppii viimeistään kahden aikaan yöllä ylhäällä kun muut yritää nukkua. Pojat ovat jo täällä ilmoittaneet, että "me ei ainakaan sit silloin haluta olla äidin luona, me halutaan olla täällä". Jotta kova on hinku nähdä siskoa (silloin ei vielä ollut tietoa tuleeko koko perhe). Kun kuulevat Elmerin tulosta, on vielä varmpempaa, että haluavat nähdä.. Onhan se toki jännää, "serkkupuolen" näkevät.
Lähetä kommentti