Kisat länsirannikolla jatkuvat ja nyt tuli jopa ensimmäinen mitali. Itse emme tuota lumilautailua katsoneet, kun täälläkin oli jo keskiyö. En ole niin urheiluhullu, mutta toisaalta olisi ollut mukava nähdä vaikkapa Suomen jääkiekko-ottelu. Se tuli kanavalta, jota meillä ei näy. Ruotsin ottelu Saksaa vastaan kyllä näkyi myöhemmin illalla myös meidän televisiostamme.
Appeni kävi meillä ensimmäistä kertaa eilen avovaimonsa kanssa. Jo oli korkea aika. He asuvat hieman pohjoisemmassa, mutta eivät kuitenkaan niin kaukana, etteikö sitä useammin voisi käydä. Mieheni sanoo, että isänsä nyt vain on aina ollut sellainen. Ei ole koskaan käynyt hirveästi kylässä, vaan odottaa että kaikki menevät heille. Tällä kertaa he olivat kuitenkin itse soittaneet, että tulisivat käymään, joten ei tarvinnut edes pakottaa.
Jokunen päivä sitten sain yllättäen haastattelupyynnön Ontarion Thunder Bayssä suomeksi ilmestyvään Canadan Sanomiin. Heidän työharjoittelijansa Vesa otti yhteyttä löydettyään blogini Googlen kautta. Oli ajatellut kirjoittaa minusta pienen henkilöjutun ja sanoi, että juttu voisi rakentua vaikka valokuvauksen ympärille. Suostuin ja vastailin sähköpostitse hänen kysymyksiinsä. Sen jälkeen sain kuulla, että "Tekstin kärki nyt löytyi kuitenkin rakkaustarinan kautta, joka on jollain tavalla niin hieno, että toivottavasti sen hyväksyt". Olen luvannut laittaa maanantaihin mennessä pari valokuvaa hänelle. Jutunkin hän oli jo kirjoittanut ja ihan mukava siitä tuli.
Tuosta tuli vain mieleen, että tekniikka ja informaation kulku on kyllä nykyään aika merkillistä. Blogini kirjoittamisen seurauksena olen oikeastaan löytänyt kaikki täällä olevat "Suomi-kontaktini", sen enempää itse etsimättä. Lukijat ovat ottaneet yhteyttä ja tarjonneet kaiken tiedon minulle, kiitos heille. Olen myös itse saattanut helpottaa ainakin joidenkin tänne muuttoa, joten toimii se toisin päinkin. Hyvä, että kirjoittelemisestani on jotakin hyötyä.
Valokuvauskurssilla oli viime kerralla toinen luennoitsija. Hän on itse ollut samaisella kurssilla kolmisen vuotta sitten ja Le Devoirin kuvaaja on kehunut häntä jo useaan otteeseen. En yhtään ihmettele. Hän on uhrannut paljon omaa aikaansa seuratakseen "ilmastopakolaisia", eli ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa luonnonkatastrofien seurauksena. Tällä hetkellä hänellä on Montrealissa näyttely, jonka kuvat ovat pakolaisleiriltä Intiasta. Tuolla leirillä on 1000 ihmistä, jotka ovat maanpaossa kuivuuden vuoksi. Leiri on pysyvä, he tulevat asumaan siellä loppuikänsä. Reilu kolmekymppinen sosiologiaa pääaineenaan opiskellut mies otti kuvia leiriltä viiden kuukauden ajan, mustavalkofilmille.
http://www.tohu.ca/fr/activites/fiche.aspx?aid=354
Tulos on kaunis ja koskettava ja ehdottomasti menen myös näyttelyyn. Filmi on aina filmi, eivätkä digitaaliset kuvat yllä lähellekään samaa. Tullessaan Intiasta mies oli viisi päivää Montrealissa, jonka jälkeen lähti kuvaamaan Haitiin.
Saimme luennosta paljon inspiraatiota, vaikkei monikaan meistä varmasti kykene edes lähtökohdiltaan samaan. Kaikki tämä vaati myös häneltä mielettömästi aikaa ja valitettavasti myös paljon rahaa. Jos kaiken tämän jälkeen hän saa edes muutaman näyttelyssä olevista kuvistaan myytyä, hän on onnellinen.
Eli itse näen itseni edelleen kuvailemassa vain lähialueen tapahtumia ja ihmisiä. Ehkä täälläkin kuitenkin on jotakin kiinnostavaa, vaikka haaste onkin suurempi. Katastrofeista saa aina dramaattisempia ja kiinnostavampia lehtikuvia, jos noin raadollisesti ajatellaan.
Nyt pitäisi kuitenkin keskittyä ihan vain seuraavaan lehtikuvakurssin haasteeseen. Tällä kertaa otamme kaikki kuvat samasta aiheesta. Kärsivällisemmin, perehtyen asiaan syvemmin. Minulla on pari ideaa, katsotaan mihin päädyn.
3 kommenttia:
Oli tosiaan mielenkiintoista lukea noista etäisyyksistä, vaikka toki tutkin tässä taannoin karttaa ja vertasin pientä Suomea siihen päälle,.. joten pieni käsity alkoi olla! :-))
Olen jo jonkin aikaa käynyt lukemassa kirjoituksiasi enkä ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt päätin jättää pienen puumerkin. Ulkomailla asuessa muiden ulkosuomalaisten tarinat kiinnostavat, vaikka elämäntilanne olisikin aivan toisenlainen. Toivottavasti pidät blogisi jatkossakin avoimena ja liität mukaan paljon mielenkiintoisia valokuviasi :) Jos jatkossa haluaisit seurata olympialaisista niitä suomalaisittain mielenkiintoisimpia lajeja, mutta ne eivät teillä näy, niin netti ratkaisee tämänkin pulman. Blogissani on linkki eurooppalaiselle palvelimelle, jonka kautta voi seurata jopa ylen kisalähetyksiä! Mukavaa kevään odotusta!
äiti! Kanadan suuruus alkaa siis hahmottua!
Hei Mikri! Kiitos kommentista! Kävin sivullasi, laitoin sen suosikkeihin. Kiva kuulla aina välillä kuka blogiani lukee.
Yritän olla laittamatta enää salasanaa! :)
Laittamasi linkki ei kuitenkaan toimi täällä Kanadassa, tuli pitkä lista maita, todella pitkä, joissa se toimii, mutta ei siis täällä. Harmi!
Ajattelin myös osallistua gallupiin ja kertoa, että käyn ensimmäistä kertaa, mutta se oli suljettu. Voisi olla itsekin kiva lisätä joku tuollainen gallup jossain vaiheessa.
Mukavaa kevään odottelua! Vieraillaan puolin toisin! Vähän ehdinkin jo lueskella remontistasi!
Lähetä kommentti