Hiljainen keskiviikko

Tänään ahdistaa hieman. Tiesin, että tämä olotila tulee jossain vaiheessa, tunnen itseni. Tiedän toki, että se tulee kaikille, en ole siinä mikään poikkeus. Toimettomuus ahdistaa. Eikä pelkkä toimettomuus, vaan toimettomuus vieraassa ympäristössä, tutusta poikkeavassa. Tiesin, että se tulee jossain vaiheessa. Se iskee yleensä siinä vaiheessa kun on tehnyt paljon asioita ja sitten yhtäkkiä on hiljaista. Kuten nyt. Viime viikko meni New Yorkin matkasta toipuessa, lomaillessa, jolloin minulla oli seuraa koko viikon. Sitten poikien vierailu, kaksi päivää tiivistä maalausurakkaa aamusta iltaan, eilen vierailu tulevan anopin luona.

Nyt tuntuu, että yhtäkkiä on tyhjää, liikaa aikaa ajatuksille. Voisin hyvinkin viettää taas päivän maalaten, mutta olen luvannut olla maalaamatta. Olin eilen fyysisesti niin väsynyt, että parempi olla koskematta siveltimiin ja teloihin tänään. Ei se pelkkä maalaaminen, se on aika kivaa. Vaan se sotku, se siivoaminen ja kaiken peseminen maalauksen jälkeen. Siinä vaiheessa tekisi mieli vain heittää pensselit roskikseen, jos totta puhutaan. Mies olisi halunnut auttaa, mutta koin että teen sen mieluummin itse. Maalaaminen ei ole hänen lempipuuhaansa ja maanantai-iltana näin sen myös ilmeestä. Teimme sopimuksen, etten maalaa tänään, ja seuraavaksi maalaamme taas yhdessä. Apua tarvitsen ainakin jääkaapin ja hellan siirtelyssä. Eivät liikukaan ihan tuosta vain.

Mutta olen tähän asti aika tyytyväinen. Tämä alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta. Hieman pelkäsin miltä tumman(ruskean)punainen eteisen seinä tulee valmiina näyttämään, ja miten mies siihen reagoi. Mutta seinä näyttää hyvältä. Ja hänkin tykkäsi. Punainen on kuin onkin punaisempi kuin paperilla, mikä oli tarkoituskin. Muut seinät ovat joko kahden asteisia harmaita, lämpimän valkoisia tai "shiatsun" värisiä. Shiatsu on lämpimän ruskeankeltainen (keittiö). Vielä pitäisi tehdä kaikenlaista hankintaa. Sohvasta lähtien.

Palaan hetkeksi tekemättömyyteeni. Mies vaistosi ilmeisesti töissä ollessaan, ettei kaikki ole ihan hyvin. Pidimme pikapalaverin chatissa, ja kerroin, että haluan nyt tietää, että pääsenkö aloittamaan elokuussa kielikurssin vai en. Se on ilmeisesti tarkoitettu maahanmuuttajille, mutta en ole varma, että missä vaiheessa sille voi osallistua. Jos menemme naimisiin elokuussa, ja paperit vasta lähtevät vetämään, olenko oikeutettu kurssiin jo silloin, vai vasta myöhemmin. Nyt tämä puolinainen ranskantaito alkaa haitata henkisesti, ja haluaisin oppia lisää. Esimerkiksi Patrickin äiti ei puhu sanaakaan englantia. Siinä ei auta vääntää sanaa englanniksi, jos ranska ei riitä. Haluaisin myös oppia paikallisesta kulttuurista lisää. Kielikurssi olisi oiva tapa, totesin sen jo Genevessä ollessani.

Raskasta täällä on juuri se, että mikään ei tunnu toimivan, jollei ole pysyvää oleskelulupaa. En saa oikeutta mieheni tiliin, enkä saa perustaa omaa tiliä, jos minulla ei ole tuota lupaa ja sitä myötä virallista osoitetta. Visaa en viitsisi jatkuvasti vinguttaa, siitä tulee ylimääräisiä kuluja. Myöskään Suomen Nordean palveluun en ole ollut kovinkaan tyytyväinen. En ole edelleenkään onnistunut siirtämään säästöjäni Patun tilille, sillä Nordean palvelu ei vain toimi. Olen joutunut kirjoittamaan useampia viestejä pankkitunnuksillani, ennenkuin joku osasi vastata jotain. Nyt kuulemma selivittävät asiaa. Lupasivat jopa soittaa, jos annan numeron, mutta pariin päivään ei ole kuulunut taas mitään.

No, kaikki on kuitenkin edelleenkin hyvin. Tuleva anoppi tuntui tykkäävän minusta ja lauantaiksi olemme saaneet kutsun syömään. Myös mieheni veli ja sisko ovat paikalla, sekä veljen perhe. Jännitin hieman jo äidin tapaamista, mutta se meni hyvin. Eiköhän tuo lauantainenkin, toivotaan niin.

Myös työssäoppiminen saattaa alkaa ensi viikolla. Tai ainakin menen ehkä juttelemaan asiasta mieheni pomon kanssa. Se on varmasti asia, joka myös saa minut viihtymään paremmin. Lisäksi tällä hetkellä ilmat suosivat. Sääksi on luvattu 26 astetta, ja aurinko paistaa. Huomiseksi ja ylihuomiseksi on luvattu vain kahtakymmentä, ja epävakaista, mutta jälleen viikonloppuna on lämpimämpää.

Nyt siis jotain ruokaa ja ylös ulos ja lenkille. Ehkä menen puistoon istuskelemaan, naama aurinkoon ja jotain lukemista. Niin ja iPod soimaan.. :-)

Tässä muutama kuva asunnosta. Värit voivat yhä näyttää eriltä kuin oikeassa elämässä. Lisäksi keittiön seinä on maalattu vasta kerran, ja mietimme vielä maalaammeko viereisenkin seinän samalla värillä. Seinäpinta-ala kun on aika pieni nyt. Niinkuin näkyy, huonekalut puuttuvat vielä lähes täysin, ja esim. olohuoneeseen tulevat paneeliverhot puuttuvat vielä kokonaan. Pikkuhiljaa...